Hufvudstadsbladet 17.9.2010

Läsarnas brev

***

Regeringen stöder inte ekonomin

Diskussionerna om utdelningen av statliga medel för året 2011 har förts i god stämning inom regeringen. Regeringen skröt över att ha beaktat fattiga folkgrupper i budget, men tyvärr stämmer det här inte för studerandes del.  Den föreslagna indexbindningen av studiestödet blev inte av vilket gör studiestödet till den enda utkomsttryggande förmånen som inte är indexbunden.

Studiestödet kan knappast ens kallas för en utkomsttryggande förmån längre i och med att endast en bråkdel av studenterna kan försörja sig på stödet. I samma veva skärps kraven på studieframgångar, precis så som undervisnings- och kulturministeriets arbetsgrupp föreslagit. Det blir alltså högre prestationskrav – med mindre resurser.

Aaltouniversitetets mål är att bli ett toppuniversitet av världsklass. Studenternas mål är att samla på sig alla lärdomar ett globalt ansett universitet kan erbjuda inför det kommande arbetslivet. Men det är omöligt för ett universitet att nå världsklass utan hängivna studerande. Endast om utkomsten är tryggad har studenterna möjlighet att ägna studierna tillräcklig energi.  Ju fler studerande som tvingas förvärvsarbeta, desto färre heltidsstudenter. Den ständiga oron för den personliga ekonomiska situationen driver studerande till att söka arbete, som endast i bästa fall stöder studierna.

Den nya universitetslagen har gjort att den offentliga debatten har snurrat mest kring finansieringen av universiteten. Men inte ens obegränsade ekonomiska resurser är till någon nytta ifall inte studerande har tid att studera. Att indexbinda studiestödet skulle garantera att studerandes utkomst inte sjunker år efter år då kostnadsnivån stiger. Det skulle göra det möligt för studerande att koncentrera sig på sina studier – ens på halvtid.

Utvecklingen av studiestödet leder inte till önskade resultat för studenterna, regeringen eller universiteten. Det gemensamma målet för alla parter är att möjliggöra studier av god kvalitet. Genom att strama åt studiestödet är detta inte möjligt. Att binda av studiestödet vid ett index, som följer utvecklingen av levnadskostnaderna, skulle garantera att våra universitet utvecklas, att studietiden förkortas och att våra studerande kan sköta sina riktiga jobb – det vill säga studierna.

Jussi Valtonen,
Styrelseordförande
Aalto-universitetets studentkår

”Yksi keskeisimmistä ongelmista on, että kansainvälisyydestä on tullut itseisarvo.” Näin harmittelee kriittistä Huippuyliopisto–blogia pitävä Aallon tutkija uusimman Aino-lehden kansijutussa Tuulan viemää.

Puhun työssäni paljon kansainvälistymisen puolesta, mutta minuakin häiritsee, että kansainvälistyminen nähdään usein itseisarvona. Perustelematon kansainvälistymisintoilu riittää kyllä niille, jotka uskovat asiaan jo valmiiksi. Muille on kyettävä tarjoamaan perusteluja.

Lähes kaikki korkeakoulut maailmassa pyrkivät kansainvälistymään. Myös Suomessa korkeakouluille on asetettu kansainvälistymistavoitteet, ja niiden saavuttamisesta palkitaan lisärahoituksella. Se merkitsee esimerkiksi yhä useampien kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden ja vaihto-opiskelijoiden houkuttelemista, opiskelijoiden kannustamista vaihtoon, ulkomaalaisten tutkijoiden palkkaamista ja kansainvälistymistä tukevien opintojen sisällyttämistä tutkintoihin.

Mutta miksi? Olen kuullut kysymykseen melkoisen määrän vastausyrityksiä erilaisissa seminaareissa. Tavallisin perustelu kansainvälistymiselle on, että työelämän kansainvälistyessä työntekijöillä on oltava valmiudet toimia kansainvälisessä ympäristössä. Toisaalta kansainvälistymisen uskotaan parantavan opetuksen ja tutkimuksen laatua sekä tuovan kansantaloudelle hyötyjä. Hieman huolestuttavaa kuitenkin on, että monilla rehtoreilla ja johtajilla ei ole näyttänyt olevan kovin selkeää kuvaa kansainvälistymisen tavoitteista.

Miksi laatu seuraisi kansainvälistymisestä? Miksi emme voi kehittää laatua itseksemme täällä huippukoulutuksen luvatussa maassa? Ovatko kansainväliset opiskelijat ja tutkijat meitä parempia? Tarvitaanko työpaikoilla edes oikeasti kansainvälistä osaamista?

Kansainvälinen osaaminen ei ole kieli- ja kulttuuritietoutta

Eräs tärkeimmistä näkökulmista asiaan on mielestäni se, että korkeakoulutuksen tärkein tavoite on opettaa ajattelemaan paremmin. Koulutuksessa ei pyritä ainoastaan omaksumaan tiettyjä asiakokonaisuuksia, vaan opitaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja kyseenalaistamaan vallitsevia toimintatapoja.

Näitä taitoja on äärimmäisen vaikea opettaa. Kansainvälinen kokemus on tehokkaimpia tapoja kehittää niitä, sillä se altistaa uusille näkökulmille. Kansainvälisten kokemusten myötä kehittyy ymmärrys sille, mitkä asiat voisivat olla toisin ja miten. Kansainvälisessä ympäristössä joutuu väkisinkin toimimaan uudella tavalla, ja siten myös omaksumaan uusia ajattelutapoja.

Kyse on pohjimmiltaan aivan samasta asiasta kuin osallistavissa opetusmenetelmissä tai opiskelijakeskeisessä oppimisessa, jotka ovat nykyään pedagogiikan peruskauraa. ”It’s easier to act your way into a new way of thinking than to think your way into a new way of acting”, totesi Habitat for Humanityn perustaja Millard Fuller.

Itse asuisin mieluiten maassa, jossa jokaisella, joka päättää asioistani, olisi kansainvälistä kokemusta. Aivan sama, liittyykö heidän työnsä mitenkään kansainvälisyyteen. Kansainvälinen osaaminen mielletään usein kieli- ja kulttuuritietoudeksi, josta on hyötyä lähinnä kansainvälisissä tehtävissä. On se sitäkin, mutta myös paljon muuta.

Ajatuspaja Demos Helsingin tuore raportti Piilotettu osaaminen toteaa: ”Työnantajat eivät kiinnitä huomiota kansainväliseen osaamiseen rekrytoinnissa – mutta arvostavat juuri niitä ominaisuuksia, joihin kansainvälisen osaamisen koetaan liittyvän.” ”Puolet suomalaisista työnantajista yhdistää kansainvälisen osaamisen erityisen tai hyvin vahvasti sellaisiin ominaisuuksiin, kuten kiinnostus uusia asioita kohtaan, empatia, sitkeys, itsetunto, itsevarmuus ja luotettavuus. Useat näistä ominaisuuksista nousivat suomalaisen työnantajien kaikkein tärkeimmiksi arvioimien rekrytointikriteerien joukkoon.”

Itse olen ryhmitellyt kansainvälisen osaamisen osa-alueita mm. näin:

• Asenteet (esim. avoimuus uusille näkökulmille, joustavuus ja valmius kyseenalaistaa vallitsevia ajattelutapoja)
• Tiedot (esim. tiedot eri kulttuureista, toimintaympäristöistä ja kansainvälisistä järjestelmistä)
• Taidot (esim. viestintä- ja tiimityötaidot, kyky tunnistaa ja analysoida kulttuurieroja, sopeutumiskyky)

Näiden melko ilmeisten kv-osaamisen osa-alueiden lisäksi kuitenkin näyttää siltä, että kansainvälistä kokemusta hankkineet työntekijät suoriutuvat myös yleisesti ottaen paremmin työtehtävissään (The QS Global Employer Survey 2011).

Tästä ei voi suoraan tehdä sitä johtopäätöstä, että kansainvälinen kokemus johtaisi parempaan työllistymiseen tai uranäkymiin. Pikemminkin tutkimukset osoittavat, että työnantajat eivät useinkaan osaa etsiä tai tunnistaa kansainvälistymiseen liittyviä vahvuuksia. Se voi kuitenkin antaa paljon sellaista osaamista, mitä emme ole tulleet edes ajatelleeksi.

Ilman vuorovaikutusta kansainvälisyys ei hyödytä ketään

”Pian työelämään siirtyvien opiskelijoiden kansainvälinen osaaminen syntyy kansainvälisen liikkuvuuden lisäksi entistä enemmän myös harrastuksissa, viihteessä ja vuorovaikutuksesta vertaisryhmissä”, toteaa Demos Helsingin raportti. Kansainvälisen osaamisen kartuttaminen ei siis välttämättä edellytä vaihtoon lähtöä.

Lienee kuitenkin selvää, että paikallisten opiskelijoiden kansainvälinen osaaminen ei kehity itsestään, vaikka joukossa olisi kuinka paljon ulkomaalaisia. Monessa korkeakoulussa asiat on järjestetty niin, että kv-opiskelijat käyvät pitkälti eri kursseja kuin paikalliset, asuvat omissa kiinteistöissään ja pyörivät vapaa-ajalla omissa porukoissaan tai erikseen kv-opiskelijoille järjestetyissä kv-tapahtumissa.

Juuri siksi olisi tärkeää, että kansainvälistymisen tavoitteita mietitään. Pelkkä kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvattaminen ei tuota kansainvälisyyttä, jos yliopistoelämän arkea ei kyetä vähitellen muuttamaan niin, että kansainväliset opiskelijat näkyvät, kuuluvat ja ovat kaikessa yhteisön täysipainoisia jäseniä. Vuorovaikutuksen ja integraation lisääminen onkin seuraava suuri kansainvälistymishaaste korkeakouluissa ympäri maailman.

Hanna Sauli

AYY:n kv-asiantuntija

Ensi viikolla päätetään ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä esiintyvistä vapaaehtoisista hyväntekeväisyyslahjoituskohteista. Perinteisesti kohteita on ollut neljä, ja kutakin voi tukea noin viiden euron lahjoituksella. Vaihtoehtoisesti voi lahjoittaa noin 20 euron summan, joka jaetaan tasaisesti kaikille kohteille. Viime vuosina lahjoittajia on ollut tasaisesti hieman päälle 2000.

Lahjoitusvalikoima on erittäin tehokas keino viestiä AYY:n arvoista, sillä se on ehkä ainoa ylioppilaskunnan viesti joka välittyy ihan jokaiselle Aalto-yliopiston perusopiskelijalle. Toisaalta kohdelistan on myös oltava monipuolinen, jotta mahdollisimman moni opiskelija voisi tuntea vetoa edes johonkin niistä. Lisäksi on hankkeita, joihin itse linkitymme jollain tavalla, ja joiden on lähes pakko olla mukana. Vaihtoehtojen rajaaminen neljään on yllättävän haastavaa.

Viime vuonna mukana olivat SYL:n kehitysyhteistyöhankkeet, Naisten pankki, Effi ry ja John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri  -hanke. Haastajiksi nostin AYY-Kehy ry:n kummihankkeen Swazimaassa, UNICEFin, Raide ry:n, The Global Lives Projectin (kuvassa) sekä Witnessin.

SYL:illa on sekä kotimaisia että ulkomaisia kehitysyhteistyöhankkeita. Kotimaiset hankkeet ovat pääasiassa kehityskasvatus- ja tiedotushankkeita, joihin lukeutuu myös Kehyviikko. Kehyviikko on SYL:n ja ylioppilaskuntien yhteinen hanke, jossa myös AYY oli mukana viime vuonna ja on toivottavasti tänäkin vuonna. Ulkomaanhankkeita SYL:lla on Guatemalassa, Mosambikissa ja Mongoliassa. Ulkomaanhankkeiden tavoitteena on vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja vähentää köyhyyttä, erityisesti koulutuksen avulla. SYL:n hankkeet rahoitetaan Ulkoministeriön tuella, vapaaehtoistyöllä sekä opiskelijoiden vapaaehtoismaksuilla.

AYY-Kehy ry on AYY:n alainen yhdistys, ja ainoa aktiivinen kehitysyhteistyötoimija AYY:n piirissä. AYY-Kehy kerää varoja kummihankkeelleen, Swazimaassa eteläisessä Afrikassa sijaitsevalle lasten toimintakeskukselle. Toimintakeskuksen tarkoituksena on tukea köyhien, erityisesti orpojen, lasten koulunkäyntimahdollisuuksia ja terveydenhuoltoa sekä koko yhteisön elinoloja paikallisessa Pine Valleyn kylässä lähellä maan pääkaupunkia Mbabanea. Köyhyys ja aids ovat sekä Pine Valleyn että koko maan suuria ongelmia. AYY-Kehyn hanke ei ole aiempina vuosina ollut lahjoituslistassa, mutta mielestäni ylioppilaskunnan on priorisoitava piirissään tapahtuvaa kehytoimintaa täysin vieraiden hankkeiden yli.

Itämeri-hanke on viime vuosina ollut selvästi suosituin lahjoituskohde, ja se ansaitsee paikkansa tärkeänä ympäristöhankkeena, joka koskettaa suomalaisia suoraan. Liike-elämästä lainatun toimintamallinsa mukaisesti Puhdas Itämeri -hankkeiden kantava periaate on kohdentaa toimet sinne, missä pienimmällä kustannuksella on saatavissa aikaan suurin tulos eli suurin positiivinen ympäristövaikutus.

Nämä kolme nousivat selkeiksi valinnoiksi hallituksen alustavassa keskustelussa, ja viimeisestä paikasta onkin kova kisa.

Naisten pankki tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja toimeentulon kehittämistä mm. pienlainoilla ja ammattikoulutuksella. UNICEFin työ perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, ja se pyrkii takaamaan perusoikeudet kaikille lapsille. Raide ry tekee ehkäisevää päihdetyötä ja tukee nuorten elämänhallintaa pääasiassa päihdebussin ja päihdeparkin muodossa Suomessa. Effi eli Electronic Frontier Finland ry puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, ja AYY on sen kannatusjäsen. Vaihtoehdoissa on mukana myös kaksi epätavallisempaa, uusia medioita hyödyntävää projektia. Global Lives rakentaa kulttuurienvälistä empatiaa (blogasin heistä myös aiemmin) ja video heistä löytyy täältä. Witness yhdistää ihmisoikeudet, median ja teknologian. Heidän videonsa löytyy täältä.

Mitä mieltä sinä olet?

Mariko Landström

hallituksen kv- ja kehyvastaava

YLE kertoi eilen, että 119 kansanedustajaa on kiirehtinyt allekirjoittamaan lakialoitteen EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista ennen kuin meneillään olevan lukukausimaksukokeilun arviointi on valmistunut. Sen odottaminen olisikin ollut sikäli turhaa, että kokeilusta ei varmastikaan oltaisi saatu minkäänlaista aloitteen laatijoiden tavoitteita tukevaa evidenssiä. Onhan kokeilu epäonnistunut jokseenkin millä kriteerillä tahansa tarkasteltuna.

Lakialoitteen perustelut sisältävät useita väitteitä ja oletuksia, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Seuraavassa perustelut ruodittuna kappale kappaleelta.

”Korkealaatuinen koulutus on globaalisti kysytty kauppatavara. Lukuvuonna 2010-2011 Yhdysvalloissa opiskeli 723 277 ja Isossa-Britanniassa 428 225 ulkomaalaista opiskelijaa. Ulkomaisten opiskelijoiden määrät ovat kasvaneet näissä maissa viime vuosina useita prosenttiyksikköjä vuosittain. Myös Suomessa tulisi olla mahdollista tarjota maksullista koulutusta ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille ja houkutella opiskelijoita jäämään valmistumisen jälkeen suomalaiseen työelämään.”

Suomen osalta vertailua kannattaisi tehdä erityisesti muihin pohjoismaihin, joissa harvinainen kieli ja korkeakoulujen vähäinen kansainvälinen tunnettuus hankaloittavat opiskelijarekrytointia samalla tavalla kuin meillä. Ruotsissa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahti 79 prosentilla, kun siellä otettiin lukukausimaksut käyttöön vuonna 2011. Päätös heikentää tehokkaasti Ruotsin verkostoja kansainvälisen talouden ja tieteen kentällä.

Kansainvälisiä opiskelijoita jää nytkin suomalaiseen työelämään merkittävä määrä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuonna 2007 valmistuneista kansainvälisistä opiskelijoista 49% oli vuotta myöhemmin työllistynyt Suomeen.

”Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksuilla yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat kehittää vieraskielistä opetusta myös suomalaisten opiskelijoiden hyväksi. Samalla Suomen kansainvälistä arvostusta nauttiva koulutusjärjestelmä voidaan kehittää vientituotteeksi.”

Suomessa käynnissä olevan maksukokeilun aikana maksuilla ei ole onnistuttu keräämään juurikaan nettotuloja, koska ne opiskelijat, joilta maksuja olisi peritty, ovat useimmiten jättäneet paikkansa ottamatta vastaan. Jos kansainvälisten opiskelijoiden määrästä halutaan pitää kiinni, joudutaan heitä houkuttelemaan käyttämällä ylimääräistä rahaa stipendeihin, oheispalveluihin ja markkinointiin, mikä maksaa enemmän kuin mitä maksuilla pystytään keräämään. Tämä on yleinen ilmiö myös maailmalla lukukausimaksuja keräävissä korkeakouluissa. Lisäksi maksujen hallinnointi maksaa.

Aallossa maksukokeilu onkin tuottanut silkkaa tappiota. Kokonaan maksunsa itse maksavia opiskelijoita on saatu houkuteltua Aaltoon kahdessa vuodessa vain kaksi.

”Suomen lain mukaan ei nykyisin ole mahdollista periä lukukausimaksuja yksittäisiltä ulkomaisilta opiskelijoilta, vaan ainoastaan myydä räätälöityä koulutusta ryhmille. Lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että myös suomalaiset oppilaitokset voivat tarjota koulutusta maksua vastaan EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville yksittäisille opiskelijoille. Tällöin myös opiskelijamäärät saadaan pidettyä useilla aloilla nykyistä korkeampina ja opettajillekin riittää töitä aloilla, joille kotimaisia opiskelijoita ei ole riittävästi.”

Mikään evidenssi Suomesta tai ulkomailta ei viittaa siihen, että maksut auttaisivat houkuttelemaan opiskelijoita tai kustantamaan heidän koulutuksensa aiheuttamat kustannukset. Päinvastoin, maksut karkottavat opiskelijoita, ja niistä kertyy lisäkustannuksia. Koulutuksen maksuttomuus on yksi kansainvälisten opiskelijoiden keskeisimpiä syitä tulla Suomeen opiskelemaan.

”Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin tulee liittää verovähennysoikeus kannustimena siten, että opiskelun loputtua Suomeen töihin jäävä henkilö voi vähentää verotuksessa maksamansa lukukausimaksut kokonaisuudessaan takaisin viiden vuoden aikana. Jokaisena opiskelun jälkeisenä vuonna Suomeen ansiotyöhön jäänyt EU- tai ETA-maiden ulkopuolinen henkilö olisi oikeutettu vähentämään tuloverotuksessa korkeintaan yhden viidesosan opiskelunsa aikana maksamistaan lukukausimaksuista. Tämä kannustaisi ulkomaalaisia jäämään Suomeen töihin useammaksikin vuodeksi tutkinnon suorittamisen jälkeen.”

On epätodennäköistä, että verokannustimella olisi suurta vaikutusta opiskelijoiden jäämiseen Suomeen, sillä jo nytkin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuneista opiskelijoista selvä enemmistö haluaisi jäädä Suomeen, mikäli löytää työpaikan, ja 49% onnistuukin siinä. Suomeen jäävien osuutta voitaisiin kasvattaa tehokkaasti karsimalla työllistymisen esteitä, kuten pidentämällä oleskeluluvan voimassaoloaikaa valmistumisen jälkeen sekä lisäämällä kotimaisten kielten opiskelumahdollisuuksia.

Vasta vuosien päässä siintävät verohelpotukset eivät juuri auta maksamaan lukukausimaksuja opiskeluaikana, eikä opiskelijan kannata riskiä ottaakaan, sillä työllistymisestä Suomeen ei voi olla varma.

”Työvoiman tarjonta on jo kääntynyt Suomessa laskuun. Suomi tarvitseekin kipeästi ammattitaitoista ja suomalaiseen kulttuuriin jo sopeutunutta työvoimaa maan rajojen ulkopuolelta. Jatkossa ulkomaisen työvoiman määrä tulee väistämättä kasvamaan. Parhainta mahdollista työvoimaa ovat Suomessa tutkintonsa suorittaneet, joilla on jo suomalaisen kulttuurin ja kielen tuntemus.”

Tämä on aivan totta, ja siksi maksuton koulutus onkin Suomelle erinomaisen kannattava investointi. Koulutuksen maksuttomuus on yksi keskeisimmistä syistä tulla Suomeen opiskelemaan. Suomeen työllistyvien tuottama verohyöty kattaa koulutuksen kustannukset, sillä suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista opiskelee kahden vuoden maisteriohjelmissa, joista aiheutuu vain murto-osa niistä kustannuksistä, mitä aiheutuu suomalaisen kasvattamisesta ja kouluttamisesta vauvasta maisteriksi. Kansainväliset opiskelijat eivät myöskään ole oikeutettuja opintotukeen, ja he kattavat elinkustannuksensa Suomessa pääosin kotimaastaan tulevilla varoilla.

”Verovähennyksen rinnalle tulee luoda stipendijärjestelmä, jolla mahdollistetaan kehitysmaista tulevien köyhien ja lahjakkaiden oppilaiden opiskelu Suomessa. Rahoitus näiden kehitysmaiden opiskelijoiden tukemiseen järjestettäisiin kehitysyhteistyöbudjetista. Rahoitus suunnattaisiin Suomen olemassa olevien kehitysyhteistyömaiden opiskelijoiden tukemiseen. Stipendit kohdennettaisiin neuvoteltaville ohjelman painopistealoille.”

Kehitysyhteistyövarojen käyttö lukukausimaksujen kattamiseen ei täytä kehitysavuksi laskettavan tuen kriteerejä. Kehitysyhteistyövaroihin voidaan lukea vain apu, joka täyttää OECD:n niin sanotut ODA-kriteerit ja suunnitellaan kehitysmaiden tarpeista lähtien. Oman maan työllisyyspolitiikkaa tukevan aivotuonnin rahoittaminen ei täytä näitä kriteerejä. Kehittynyt maa ei voi maksaa kehitysapua itselleen.

”Liittämällä täysimääräinen verovähennysoikeus ulkomaalaisten lukukausimaksuihin annetaan samalla selvä viesti sen puolesta, että korkeakouluopetuksen tulee olla suomalaisille ilmaista myös tulevaisuudessa. Suomalaisten osalta voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että he jäävät työhön Suomeen tai ainakin suorittavat osan työurastaan Suomessa. Korkeakoulutuksen maksuttomuus suomalaisille opiskelijoille on mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuva lähtökohta, josta on pidettävä kiinni.”

Tämä tarkoittanee, että siinä tapauksessa, että kansainvälinen opiskelija työllistyy Suomeen, hän saa vähentää lukukausimaksuja vastaavan summan verotettavista tuloistaan ennen verotusta, jolloin hän saa takaisin vain veroprosenttinsa suuruisen osuuden maksamistaan maksuista. Tästä on vielä matkaa siihen, että verotuksessa hyvitettäisiin maksut kokonaan. Opiskelija saattaa myös päätyä kohtuuttomaan asemaan, jos hän yrityksistään huolimatta epäonnistuu työpaikan löytämisessä. Silloin hän saattaa jäädä maksamaan velkojaan lähtömaansa alemman palkkatason varassa. En suosittelisi kenellekään tällaista riskinottoa.

”Lakia valtion talousarviosta tulee muuttaa siten, että perittävät lukukausimaksut käytetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omaan toimintaan, jotta opetuksessa saavutetaan korkea kansainvälinen taso.”

Tällä hetkellä kokeiluyliopistoissa lukukausimaksuista ei kerry korkeakouluille mitään. Maksujen hallintoon, stipendeihin, markkinointiin ja oheispalveluihin joudutaan käyttämään myös sellaisia varoja, jotka muuten voitaisiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien opiskelijoiden opetuksen parantamiseen. Maksullisiin ohjelmiin on kanavoitu jonkin verran uusia resursseja, mutta ilman maksukokeilua ne olisi voitu käyttää opetuksen laadun parantamiseen kaikissa ohjelmissa.

Hanna Sauli

AYY:n kv-asiantuntija

==

Lakialoite:

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:

1. Laki

yliopistolain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yliopistolain (558/2009 ) 8 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:

8 §

Opetuksesta perittävät maksut

Korkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta Suomen kansalaiselle. Suomen kansalaisia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla tulee rinnastaa Suomen kansalaiseen. Muille kuin Suomen kansalaisille korkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta, jos henkilö on asunut Suomessa tai muussa Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa vähintään kaksi vuotta ennen opintojen aloittamista ja asumista Suomessa voidaan pitää luonteeltaan pysyvänä. Muilta kuin edellä mainituilta opiskelijoilta perittävät lukukausimaksut voivat yliopiston päätöksen mukaan vaihdella 3 500 eurosta 12 000 euroon lukuvuodessa. Jatkotutkintoa suorittavilta lukukausimaksuja ei peritä. Ulkopuolisen tahon tilauksesta kehitettävästä ja toteutettavasta yliopistontutkintoon johtavasta koulutuksesta on perittävä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  .

2. Laki

ammattikorkeakoululain 26 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ammattikorkeakoululain (351/2003 ) 26 §:n otsikko ja 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 564/2009 , seuraavasti:

26 §

Opetuksesta perittävät maksut

Ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta Suomen kansalaiselle. Suomen kansalaisia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla tulee rinnastaa Suomen kansalaiseen. Muille kuin Suomen kansalaisille korkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta, jos henkilö on asunut Suomessa tai muussa Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa vähintään kaksi vuotta ennen opintojen aloittamista ja asumista Suomessa voidaan pitää luonteeltaan pysyvänä. Muilta kuin edellä mainituilta opiskelijoilta perittävät lukukausimaksut voivat ammattikorkeakoulun päätöksen mukaan vaihdella 3 500 eurosta 12 000 euroon lukuvuodessa. Ulkopuolisen tahon tilauksesta kehitettävästä ja toteutettavasta tutkintoon johtavasta koulutuksesta on perittävä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  .

3. Laki

tuloverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään tuloverolakiin (1535/1992 ) uusi 95 b § seuraavasti:

 95 b §

Korkeakoulujen lukukausimaksuista tehtävät vähennykset

Henkilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon Suomessa ja jolle opiskelu ei ole ollut maksutonta yliopistolain 8 §:n 1 momentissa tai ammattikorkeakoululain 26 §:n 1 momentissa säädetyn perusteella, saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä opiskelun päättymisestä seuraavan viiden vuoden aikana kunakin vuonna yhden viidesosan opiskeluaikana maksamistaan lukukausimaksuista.

HSL haluaa saada Aalto-yliopiston opiskelijoilta ja henkilökunnalta käyttökokemuksia uudesta Kutsuplus-palvelustaan! Katso tarkemmat tiedot täältä.

–Matti
—
Helsinki Regional Transport system is looking for Aalto students and staff to test out and give feedback on their new Kutsuplus service! For further details, see here!

BR,
Matti

AYY:n kansainvälisyysviikko on paraikaa käynnissä. Viikkoon huipentuvat Mosaicin, ensiaskeliaan ottavan kansainvälisyysjaoston kuluvan vuoden ponnistukset. Viikon tavoitteena on esitellä erilaisia näkökulmia kansainvälistymiseen, ja toivottavasti jokainen on löytänyt niistä jonkin itseään kiinnostavan. Erityisesti yksi tapahtumista, Global Lives – the screening, on erilainen kuin mikään mihin olen aiemmin törmännyt.

Tapasin David Evan Harrisin ensi kertaa aiemmin tänä syksynä erään Aalto-kurssin yhteydessä. David on loistotyyppi ja innovatiivisin kohtaamani paremman maailman puolesta taistelija. Ihastuin totaalisesti yhteen hänen projekteistaan – Global Livesiin. Ilmoitin heti haluavani esittää hänen projektinsa Aalto-yliopistossa, ja hän oli yhtä innoissaan kuin minä.

Global Lives -tiimin tavoite on rakentaa ihmiselämästä virtuaalinen kirjasto, joka järisyttää käsityksiämme oman yhteisömme ulkopuolella olevista kulttuureista, kansakunnista ja ihmisistä.

Tähän mennessä on videokuvattu 24 yhtäjaksoista tuntia kymmenen ihmisen elämää. Nämä kymmenen edustavat karkeasti ottaen ihmiselämän kirjoa planeetallamme. Toisin sanoen he noudattavat muun muassa ihmiskunnan maantieteellistä, demografista, uskonnollista ja tulotasollista jakaumaa. Videoissa ei ole kerrontaa, lisättyä musiikkia tai mitään muutakaan ohjausta tai manipulointia kuvaustiimiltä – vain nämä yksilöt ja yksi heidän elämänsä päivistä. Tämän lähemmäksi tai aidommaksi on vaikea, ehkä mahdoton päästä.

Yleisö kutsutaan tarkkailemaan muita maailmoja, ja samalla he voivat tämän pohjalta reflektoida omaansa. Erilaisuuksien ja samankaltaisuuksien syvyys maailman ihmisissä paljastuvat. Yhtäkkiä kulttuurien väliset kuilut tuntuvat samanaikaisesti leveämmiltä ja kapeammilta.

Yksinkertaiselta tuntuva projekti on vaatinut tuhansia tunteja työtä sadoilta vapaaehtoisilta ympäri maailman. Materiaalia on nyt 240 tuntia. Projekti laajenee edelleen.

Tänä kansainvälisyysviikon perjantaina Design Factorylla tapaamme ensin Davidin (tai hänen ollessaan estynyt hänen kollegansa Laurenin), joka esittelee projektinsa Skypen välityksellä San Franciscosta. Sitten syvennymme Dadahin, Dusanin, Edithin, Jamesin, Jamilan, Kain, Muttun, Raelin, Rumilin ja Zhannan arkipäiviin. Iltaesitystä varten jokaisen henkilön päivästä on valittu viisi tuntia.

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita tarkastelemaan maailman monimuotoisuutta Mosaicin kanssa. Luvassa on uskomaton, tajuntaa laajentava kokemus. Astutaan ulos maailmastamme.

-Mariko Landström, Mosaicin puheenjohtaja

http://youtu.be/3uFdO8k6IHA

Korkeakouluopiskelijoiden lukukausimaksukokeilu on tuonut enemmän kustannuksia kuin tuloja.

“Vain yksi opiskelija maksoi koko 8 000 euron lukuvuosimaksun.”

Suomessa on käynnissä lukukausimaksukokeilu, jossa korkeakoulut saavat periä maksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta vuosina 2011–2014. Seuraan työssäni läheltä kokeilun toteutumista Aalto-yliopistossa.

Hallitus on näillä näkymin tekemässä päätöksen maksujen jatkosta ensi keväänä siitä huolimatta, että tulokset ovat jääneet laihoiksi. Maksukokeilu on kutistunut paljon pienemmäksi kuin opetus- ja kulttuuriministeriö oli suunnitellut.

Korkeakoulut ilmoittivat mukaan vain 24 koulutusohjelmaa, minkä lisäksi moni opiskelija on joko perunut opiskelupaikkansa maksun vuoksi tai saanut stipendin, joka kattaa maksun tai osan siitä.

Viime vuonna Suomeen onnistuttiin houkuttelemaan vain 12 opiskelijaa, jotka maksoivat maksun kokonaan itse. Aalto lähti kokeiluun peräti kymmenellä englanninkielisellä maisteriohjelmalla, mutta meilläkin lopulta vain yksi opiskelija maksoi koko 8000 euron lukuvuosimaksun.

Lässähtäneestä kokeilusta voi silti tehdä kiinnostavia havaintoja. Vaikka julkisessa keskustelussa maksuja on perusteltu verorahojen säästämisellä, Aallossa lukukausimaksujärjestelmä on tuottanut enemmän uusia kustannuksia kuin tuloja.

Hakijat jaetaan aiemman opintomenestyksen perusteella stipendikategorioihin. Se, minkä kategorian stipendi opiskelijalle myönnetään, vaikuttaa selvästi siihen, ottaako opiskelija paikkansa vastaan. Parhaat stipendit, jotka kattavat lukukausimaksut ja elinkustannukset, otetaan halukkaasti vastaan. Sen sijaan kokonaan ilman stipendiä jääneet eivät tule Aaltoon, vaan valitsevat useimmiten toisen yliopiston.

Aallolle jäävät siis käteen lähinnä stipendiaatit, eikä stipendejä jaettaisi ilman maksukokeilua. Luopumalla stipendeistä voitaisiin vähentää kustannuksia, mutta tähänastiset kokemukset osoittavat, että silloin myös kansainvälisten opiskelijoiden määrä Aallossa vähenisi. Tämä olisi jyrkässä ristiriidassa Aallon tavoitteiden kanssa, onhan päämääränä tulla kansainväliseksi huippuyliopistoksi.

Muissa korkeakouluissa on samansuuntaisia kokemuksia. Maailmalla lukukausimaksuja perivissä korkeakouluissa on tyypillistä, että ylimääräiseen hallintoon, mainontaan, stipendeihin ja oheispalveluihin joudutaan käyttämään enemmän rahaa kuin maksuilla voidaan kerätä, jos korkeakoulu haluaa säilyttää asemansa kansainvälisellä koulutuskentällä. Vain kymmenien tuhansien maksuja keräävät huippuyliopistot pääsevät voitolle.

Ruotsissa maksut otettiin käyttöön kaikissa korkeakouluissa 2011, jolloin kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahti 16 000 opiskelijasta 1200 opiskelijaan. Muutos heikentää tehokkaasti Ruotsin verkostoja kansainvälisessä taloudessa ja korkeakoulukentällä.

Vuositasolla Aallon tappiot lukukausimaksuista lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa. Vaikka maksujen periminen joskus alkaisi sujua paremmin ja laajenisi useampiin ohjelmiin, ei yliopisto odota maksuista merkittävää rahoituslähdettä.

Aallon kokonaisbudjetti lähentelee 400 miljoonaa, joten maksujen periminen pysyy yliopiston talouden kannalta melkoisen yhdentekevänä, oli se voitollista tai tappiollista.

Myös kansantalouden kannalta maksuilla on häviävän pieni merkitys. Paljon suurempi merkitys on niillä kansainvälisillä opiskelijoilla, jotka jäävät Suomeen työskentelemään ja maksamaan veroja. Onkin hämmentävää, kuinka harvoin maksujen järkevyyttä arvioidaan heikkenevän huoltosuhteen näkökulmasta.

Kansainväliset opiskelijat on useimmiten koulutettu ulkomailla lapsesta kandiin asti, ja he tuottavat siten koulutusjärjestelmällemme kustannuksia vain kahden vuoden maisteriopintojen edestä. Selvä enemmistö heistä, eri tutkimusten mukaan 65–80 prosenttia, haluaa jäädä valmistuttuaan Suomeen töihin.

Panokset kannattaisikin suunnata sen varmistamiseen, että mahdollisimman moni löytää paikkansa työmarkkinoiltamme, esimerkiksi lisäämällä mahdollisuuksia suomen opiskeluun ja keventämällä työlupabyrokratiaa. Tosin myös kotimaahansa palaavat opiskelijat sijoittuvat usein suomalaiseen tai Suomen kanssa kauppaa käyvään yritykseen ja hyödyttävät sitä kautta Suomen taloutta.

Kyselytutkimukset osoittavat, että maksuttomuus on tärkeimpiä syitä saapua Suomeen opiskelemaan. Koska maksuttomuus helpottaa valmiiksi pitkälle koulutetun työvoiman houkuttelua Suomeen, se on valtiolle erittäin hyvätuottoinen sijoitus.

Hanna Sauli
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden asiantuntija.

(Julkaistu Vihreässä langassa 5.10.2012.)

Kopo- eli koulutuspoliittisen sektorin arki helpottui koulutuspoliittisen asiantuntijan Juha Isotalon palattua opintovapaalta 17.9. Sektorilla hääri nyt Juhan lisäksi hallitusvastaavat Eetu ja Juho, sekä myös sosiaalipolitiikkaa välillä oikealla ja välillä vasemmalla kädellä hoitava poikkisektoriaalinen Lotta.

Koposektorin työtunnit täyttyvät usein tapaamisista ja kokouksista, joita myös männäviikolla riitti. Välillä aikaa riittää myös filosofiseen pohdiskeluun, kuivaan huumoriin sekä ideariiheilyyn. Työpöydällä meillä on tällä hetkellä mm. Aallon lukuvuoden aikatauluttamiseen liittyvät asiat, joista Juha kirjoitteleekin pian blogipostausta. Lisäksi ajatuksia herättää kampus ja sen tilojen kehittäminen, kesäopetuksen järjestäminen ja Insinööritieteiden ilmiömäinen Opiskelijaa ohjaava opinto-ohjelmaprojekti (O4).

Miltä tämä viikko näytti? Katso kuvat!

T. Juho, Eetu, Lotta ja Juha

Ps. Kopo on kivaa.

24.9. 1100hrs: Periodijärjestelmää syntyy jos toistakin.

25.9. 1700hrs: Kiltojen ja ARTSin sekä BIZin ainejärjestöjen opintovastaavat saman pöydän ääreen kokoavan opintoneuvoston kokouksessa syötiin satsumoita, sillä edes kopo ei elä koposta.

27.9. 1200 hrs: Sektori syö ja palaveeraa Dipolin maittavalla lounaalla.