Archive for the ‘tarinoita’ Category

#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja ke 22.4.

Wednesday, April 22nd, 2015

Hei kaikki, onpas hauska nähdä teitä taas! Vuosi on jälleen vierähtänyt ja Wappu on jo ovella, ja tänä vuonna minä, Mantan Lakki, saan vihdoin arvoni mukaisen kohtelun! Mantan lakki

Minut paljastettiin tänään juhlallisin menoin WappuAallossa Alvarin aukiolla, ja voi pojat mikä show! Torvisoittokunta saattoi minut lavalle, pyrotekniikka räjähteli ja konfetit lentelivät. Sääkin suosi festaritunnelmaan päässyttä juhlakansaa, ei paremmasta väliä!

Tästä alkaa nyt viikon kestävä kiertue kohti Mantaa! Käyn tapaamassa seudun muita merkkihenkilöitä, kiertelen kampuksilla ja osallistun tietysti opiskelijoiden vapputapahtumiin.

Huomisesta tulee hieno päivä. Aamupäivällä tapaan Helsingin kaupuanginjohtaja Jussi Pajusen ja iltapäivällä pääsen vaihtamaan kuulumisia Pyöreän Tornin Kiltawanhimman Mikko J. Salmisen kanssa.

Seuraa liikkeitäni sosiaalisessa mediassa tunnisteella #matkallamantalle sekä täällä blogissa. Jos tavataan, tule ihmeessä ottamaan friendsie kanssani – voit kuulemma päästä nosturiin katsomaan suurta hetkeäni eli itse lakitusta!

Vapputerveisin,
Mantan Lakki

P.S. Kiertueohjelmani näyttää tältä. Suunnitelmat saattavat toki myös muuttua.

To 23.4.

Tapaamiset:

  • Jussi Pajunen, Helsingin kaupunginjohtaja
  • Mikko J. Salminen, Pyöreän Tornin Killan Kiltawanhin

Tapahtumat:

  • Cocktail Pong, Otaniemi

Pe 24.4.

Tapaamiset:

  • Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtaja
  • Jorma Eloranta Vuorineuvos
  • TOKYOn hallitus, Taiteen ja Suunnittelun korkeakoulu, Arabianranta

Tapahtumat:

  • Kaljakroketti, Ainon aukio Otaniemi

La 25.4.

Tapahtumat:

  • Sitsikilpailut, Alvarin aukio
  • NESU-KY:n vappusitsit, Casa Academica                  

Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki

Ti 28.4.

Tapahtumat:

  • KY:n kymppisuora, Aavan rasti Hesperian puistossa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KY:n PRE-Manta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

 

Soluasumisesta #Kotioiskiva

Sunday, March 22nd, 2015

Perjantain kämppäkarkelot olivat huikeat. Rakastan tätä yhteisöä, jossa parissa tunnissa lauta- ja tiilikasoista syntyy kehittyvällä taidolla, riemulla ja yhteisön voimalla lähes mitä tahansa – tällä kertaa opiskelija-asuntoja. Rakastan myös opiskelija-asuntoja niiden valtavan potentiaalin takia. Opiskelija-asuntoja eivät muiden asuntojen lailla säätele elämäntilanteeseen (=perheeseen) liittyvät sosiaaliset normit tai muun asuntorakentamisen tuottovaatimukset.

   Olen kandi- ja maisterivaiheen välivaiheessa haahuileva, järjestötoimintaa toistaiseksi päätoimisesti harrastava arkkitehtiopiskelija. Olen asunut kohta neljä vuotta yksin yhdessä muiden ihmisten kanssa. Se on ollut huikeaa, turhauttavaa, avartavaa, ahdistavaa ja jännittävää.

   Opiskelijat ovat luovia ja avoimia kehittämään ja uudistamaan, eivätkä häkelly jos törmäävät tilaan, joka ei ole suorakulmainen ja valkea, mutta eivät toisaalta näe suorakulmaista valkoista tilaa rajoitteena. Hassut suunnitteluratkaisut kääntyvät hetkessä palvelemaan jotain käytännön tarkoitusta, ja tyhjät kulmat täyttyvät hähmäisinä iltoina mukaan tarttuneista liikennemerkeistä.

   Into vaatii veronsa. Kun käyttää päivänsä kehittyen ja kehittäen, tulee usein kotiin siinä tilassa että jaksaa enää korkeintaan katsoa Netflixiä. Koti on pyhä, koti on rentoutumista varten. On suhteellisen helppoa kasata laudoista mökki hyvässä tiimissä. On valtavan raskasta kasata hyvä tiimi lautakasan ympärille. Paikassa, joka on varattu levolle, purkautumiselle ja latautumiselle, se on usein ylivoimaista. Kotia jaksaa harvoin enää kehittää.

   Muutin ensimmäisen kerran soluun toisena opiskeluvuotenani syksyllä 2012. En olisi halunnut muuttaa pois valoisasta kaverikämpästä Merihaassa, mutta kämppisteni asumisaika päättyi. Tulin katsomaan kallista, vinokulmaista, 11 hengen solussa sijaitsevaa kämppää Jämeräntaival 1:ssä epäluuloisena. Kun kävelin olkkarin läpi tulevaa huonettani kohti, tulevat solutoverini tervehtivät minua jotakuinkin sanoin “Moi, ootko sä se Saana? Stalkattiin sut facebookista. Me ei tunneta tota jonka huoneeseen muutat, mutta tervetuloa”. Innostuin. Muutin. C-rapun kellarista tuli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen oikea koti sitten lapsuudenkotini.

   Kuten perhettä, solukämppiksiään ei voi yleensä valita. Siinäkin on valtavasti potentiaalia – joutuu porukkaan satunnaisten ihmisten kanssa, joihin ei välttämättä koskaan muuten tutustuisi. Jos on avoin, hyvällä tuurilla voi tutustua huikeisiin tyyppeihin. Yleensä potentiaali jää realisoitumatta, ja kämppikset jäävät hyvänpäiväntutuiksi, joiden erilaiset elämäntavat ärsyttävät kun ne näkyvät omassa arjessa. Solut eivät ole muotia, eivätkä ne mene oikein kaupaksi. AYY on joutunut tämän kevään aikana avaamaan solujonoa, koska asukkaita ei ole löytynyt, vaikka asunnoista on pääkaupunkiseudulla jatkuva pula.

   Cellari tuli elämääni jotakuinkin täydelliseen aikaan. Olin juureton, mutta jo hiukan itsenäistynyt, juuri eronnut parisuhteesta, ja odotin seikkailuja. Hämmentävästi ne alkoivat olohuoneesta, ja kodin tekivät ne ihmiset, jotka jakoivat sen kanssani. Seikkailu ei ollut niinkään se, mitä tapahtui, vaikka ajalle mahtuu monia huikeita muistoja, vaan se, että niiden ihmisten ansiosta pääsin tutustumaan itseeni syvemmin kuin ikinä aikaisemmin. Asukkaat olivat luonteiltaan, rooleiltaan, kiinnostuksenkohteiltaan, opiskelualoiltaan ja taustoiltaan kaikki täysin erilaisia keskenään, ja heidän kanssaan vietetyt illat ja käydyt keskustelut paljastivat asioita, joita ei koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Kaikissa asioissa oli joku, jonka puoleen kääntyä. Uudet asukkaat pääsivät halutessaan heti mukaan porukkaan. Jos joku otti päähän, se sanottiin ääneen, käytiin läpi ja siirryttiin eteenpäin.

   Ison asuinyhteisön sosiaalinen dynamiikka on ainutlaatuinen. Kaikki ovat kotonaan vapaalla, omina itsenään, eikä heitä sido yhteen mikään muu kuin se, että he ovat päätyneet saman katon alle asumaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tai vastuuta miellyttää toista, ja halutessaan voi vetäytyä huoneeseensa omaan rauhaan. Palaute on suoraa ja välitöntä, kun joku tökkii, mutta isossa porukassa on yleensä kuitenkin niin hauskaa, että kämppisten seuraan haluaa aina palata.

   Cellari tyhjennettiin vuosi sitten remontin alta, ja sen asukkaat levisivät ympäri pääkaupunkiseutua ja maailmaa. Heihin törmää koululla ja Facebookissa, eikä tavatessa tunnu, että mikään olisi muuttunut. Satunnaisten illanviettojen tunnelma on juuri sitä, mitä se oli aikaisemmin, jos hiukan haikea. Aina harmittaa, ettei nähdä useammin.

   Opiskelija-asuminen on luonteeltaan väliaikaista. Siirtymävaihe on uhka ja mahdollisuus – siihen on helppo tyytyä, koska se kuitenkin jossain vaiheessa päättyy, mutta toisaalta väliaikaisuus tuo joustavuutta ja mahdollisuutta kokeiluihin, joita ei ole tarkoitettukaan pysyväksi. Kun tietää, että kämppissuhde vääjäämättä päättyy, ei ehkä ole niin suuria paineita sosiaalisissa suhteissa. Seinän voi maalata kirkkaalla värillä ilman, että tarvitsee pelätä kyllästymistä. Vuoden kokeilu, jolla ei ole toivottua tulosta, ei ole vienyt kovin isoa palaa elämästä, ja on varmasti opettanut jotain. Vuoden kokeilu, joka onnistuu ylittämään odotukset, voi vaikuttaa koko loppuelämään.

   Otaniemessä on helppo päätyä uskomaan, että voi tehdä mitä tahansa, kunhan vain tahtoo ja yrittää riittävästi. Yhteisöllisen solun luominen tyhjästä on ollut projekti, johon on kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään. Olen tutustunut muutamiin cellarin jälkeisiin kämppiksiini, ja heidän kanssaan on ollut hauskaa jutella, katsella telkkaria tai pelata lautapelejä. Olen sisustanut asuntomme varsin mukavaksi, mutta kotia en ole siitä onnistunut tekemään itselleni enkä ilmeisesti muillekaan. Yritys on jäänyt kriittisellä tavalla vajaaksi – en ole jaksanut järjestää yhteistä illanviettoa. Kutsua porukkaa kokoon. On ihan sama, onko solun yhteistila kiva, jos sinne tullaan olemaan yksin tai omien kavereiden kanssa. Ei ole oikeastaan mitään hyvää syytä, miksen ole saanut kirjoitettua lappua seinälle, että tavataan sunnuntaina, tehdään ruokaa ja katsotaan joku leffa. Kiire on tekosyy. Se tuntuu jotenkin raskaalta. Pelottaa, ettei kukaan tule, ja jos he tulevat, ettei kukaan puhu.

   Kandidaatintyössäni tutkin yhteisöllisyyden muodostumista soluissa suhteessa tilasuunnitteluun ja ulkoisiin puitteisiin. Vaikuttavia tekijöitä löytyi useita, kuten epämiellyttävät olosuhteet (pimeys, kylmyys, tyhjyys, epäkodikkuus, sotkuisuus) ja yksityisyyden kaipuu. Vastausten valtavirta oli yksimielinen: asukkaat kaipaavat soluihinsa yhteisöllisyyttä, ja ne, joiden kotona sitä on, viihtyvät soluissaan ylivoimaisesti parhaiten. Yhteisöllisyyden puute johtuu lähes kaikkien mielestä siitä, etteivät asukkaat ole olleet aktiivisia yhteisön kokoamiseksi.

   Joskus projekti onnistuu. On ollut huikeaa katsella, miten muutama solu talossa on herännyt henkiin. Rohkaisen kaikkia ottamaan kontaktia kämppiksiinsä, ja katsomaan mitä syntyy. Oma aikani soluasujana on kuitenkin päättymässä. Olen valtavan innoissani muuttamassa yhteen paremman puoliskoni kanssa, vailla pienintäkään epäilystä siitä, ettei yhteisasumisesta tule eeppistä, ja pelkäämättä lainkaan sitä, miten valtavat odotukset voivat koetella suhdetta, jos ne jäävät joltain osin täyttymättä. Pääsen kehittämään kotiani ja elämääni loistavassa tiimissä. Poikaystävällä ei ole ihan yhtä hoppu päästä muuttamaan – epävarmuutta kuulemma kuitenkin hälvensi, kun vastasin myöntävästi kysymykseen siitä, voisinko kuvitella joskus tulevaisuudessa asuvani hänen kanssaan jonkinlaisessa asuinyhteisössä.

   Soluasuminen on jotain sellasta, mikä jokaisen tulisi elämässään kokea. Mikään ei auta tutustumaan itseensä niin kuin eläminen yhdessä vieraiden ihmisten kanssa. Ja mikään vedä vertoja sille, kun löytää juuri oikean yhteisön.

Hallitus esittäytyy: Puheenjohtaja Niko Ferm

Thursday, January 15th, 2015

Moikka! Niko Ferm Olen Niko Ferm, viidennen vuoden tietoverkkotalouden opiskelija. Toimin tänä vuonna AYY:n hallituksen puheenjohtajana. AYY:lle päädyin jo fuksivuonna lähtiessäni mukaan järjestämään ylioppilaskuntamme toisia vuosijuhlia. Sitä kautta innostuin enemmän AYY:n toiminnasta: toimin kaksi vuotta Aavassa (Aalto-yhteisöjaosto) ja sen jälkeen viime vuonna AYY:n hallituksessa vastuullani viestintä, järjestöt ja tila-asiat.

Hallituksen puheenjohtajaksi hakeminen ei ollut minulle itsestään selvää viime vuoden syksyllä. Punnitsin vaihtoehtoja ja mietin esimerkiksi valmistumista. Syksyn aikana kävin useita keskusteluita, joista ehkä merkittävin käänteentekijä oli ystävien kanssa puheeksi tullut mahdollisuuksiin tarttuminen.

Vaihtoehtoni olivat hakea AYY:n hallituksen muodostajaksi tai valmistua. Valmistuminen kuulosti houkuttavalta, mutta toisaalta valmistua voin myös vuoden jälkeen. Sen sijaan valmistumisen jälkeen ei voisi enää katsoa tätä korttia. Näinkin yksinkertainen asia sai minut hakemaan AYY:lle vielä vuodeksi. Tämän päätöksen tehtyäni olen päivä päivältä kokenut vahvemmin, että tein oikean ratkaisun.

Suosittelenkin lämpimästi harkitsemaan niitä useita mahdollisuuksia, joita opiskelijayhteisömme tarjoaa. Yhdistystoimintamme on erittäin rikasta ja seasta löytyy varmasti jokaiselle mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Tutustu, uskalla ja kokeile, et varmasti kadu!

Tsinghuan ylioppilaskunta AYY:n vieraana

Tuesday, December 16th, 2014

Elokuun puolivälissä AYY:n ystävyysylioppilaskunta Tsinghua (SUTU) oli vieraanamme viikon ajan. Vierailu oli täynnä monipuolista ohjelmaa, ja pekingiläiset ystävämme ihastelivat erityisesti Suomen luontoa. Yritysvierailut olivat mieleenpainuvia, ja sisälsivät havainnollistavia tehdaskierroksia ja simulaatioita. Viikon päättävä alumni-ilta kokosi yhteen myös aiemmin yhteistyössä mukana olleita. Haluamme kiittää Tsinghua-yhteistyön mahdollistamisesta neljää yhteistyöyritystämme: Cargotec, KONE, Nokia ja UPM.

 

Tsinghualaisten ensimmäisinä päivinä kiertelimme Helsingissä. Tutustuimme Suomen eläimistöön Korkeasaaressa ja maistelimme suomalaista perinneruokaa Kauppatorilla.

 

Maanantaina kiertelimme Otaniemen kampuksella kertoen kampuksen historiasta ja tulevasta yhteisestä kampuksesta; erityisesti kampusviljely kiinnosti tsinghualaisia.Teekkariperinteisiin tutustuimme Polyteekkarimuseolla Tiina Metson opastuksella; haalareiden käyttö ja laulukirjat herättivät innostusta. Tämän jälkeen tapasimme SYL:n hallituksen, jonka kanssa keskustelimme kansallisen tason opiskelijavaikuttamisesta. Päivämme jatkui vierailulla Kiinan suurlähetystöön, jossa suurlähettiläs Yu Qingtai puhui meille kulttuuri- ja opiskelijavaihdon potentiaalista sekä Cleantech-innovaatioiden merkityksestä Kiinassa. Päivän päätteeksi vietimme iltaa Rantsulla, jossa provosti Ilkka Niemelä toivotti tsinghualaiset tervetulleeksi Suomeen. Keskustelimme myös Kiinan ja Suomen kulttuurieroista Helsingin yliopiston Itä-Aasian tutkija Teemu Naarajärven johdolla. Ilta oli hyvin onnistunut, ja tsinghualaiset innostuivat sauna- ja uintimahdollisuudesta.

 

Tiistaina vierailimme  aamupäivän KONEen tehtaalla Hyvinkäällä, jossa pääsimme tutustumaan KONEen strategiaan, hissien tuotantoon, teknologiaan ja designiin.

Aiemmin vuoden aikana vierailimme KONEen tehtaalla Shanghaissa, johon verrattuna Hyvinkään tehtaalla valmistetaan muualle maailmassa toimitettavaksi räätälöidyt hissit massatuotannon lisäksi. Tsinghualaisen huomautuksesta tuli havahduttua ihmettelemään että missä kaikki työntekijät olivat. Nähtyämme aiemmin Kiinassa toimivan tehtaan, oli omituisen tuntuista, että Suomessa jopa peltilevyjen hyllystä noutamiseen, leikkaamiseen, rei’ittämiseen ja reunojen taittamiseen oli suunniteltu oma kone – Kiinassa vastaava tehtäisiin reilulla kymmenellä työntekijällä.

 

Iltapäivällä lähdimme KONEen tehtaalta kohti Keilaniemen pääkonttoria, jossa ohjelma jatkui workshopilla työelämän preferensseistä. Jakauduimme pienempiin ryhmiin keskustelemaan erilaisista uravaihtoehdoista ja toistemme suhtautumisesta näihin vaihtoehtoihin. Mielenkiintoista keskustelussa oli huomata kuinka samantapaisia ajatuksia jaoimme toistemme kanssa, mutta saatoimme silti esittää asian eri tavoin. Esimerkiksi tulevan työpaikan valinnassa niin me kuin tsinghualaisetkin pidimme tärkeänä että yritys “tekee hyvää”, mutta vastausten muotoilussa länsimaalainen yksilökeskeinen ajattelu ja suomalainen luonnoläheisyys kuin myös kiinalainen yhteisökeskeisyys.

 

Keskiviikko vietettiin UPM:n vieraana Kymin tehtaalla. Meille esiteltiin UPM toimintaa, historiaa ja kehitystä, tehtaan toimintaa, tämän lisäksi Metsäteollisuus Ry esitteli omaa toimintaansa ja vierailimme hakkuualueella.

Vierailu UPM:llä muutti tsinghualaisten käsityksen metsäteollisuudesta ja puusta luonnonvarana, sillä heidän aiemmat käsitykset ja mielikuvat alaan liittyivät paljon Etelä-Amerikan ja Borneon sademetsien hävittämisestä kertovaan uutisointiin. Vierailun aikana esitykset ja keskustelu tehtaiden ympäristöystävällisyydestä ja metsänhoidosta antoivat hyvän käsityksen siitä mitä metsänhoito ja metsä raaka-aineena voi olla.

Paljon kiinnostusta heräsi myös suomalaisen yhteiskunnan rakenteet ja toimintatavat, kuten millä toimenpiteillä ja rajoitteilla ympäristönsuojelua ollaan edistetty. Samoin niinkin yllättävästä aiheesta kuin teollisuus ry:t ja niiden asema Suomessa aiheutti keskustelua Metsäteollisuus Ry:n esittäytymisen aikana. Onhan järjestely jossa yritykset ajavat omaa etuaan valtakunnallisessa päätöksenteossa, kovin erikoiselta kuulostava, etenkin jos ensimmäinen herännyt kysymys aiheesta oli suurin piirtein: “Valvovatko teollisuus ry:t että yritykset noudattavat niille asetettuja lakeja?”.

Torstaina oli vuorossa vierailu Tampereella Cargotecin teknologia- ja kehittämiskeskuksessa. Vierailun aikana tutustuimme Cargotecin toimintaan yleisesti, mutta erityisesti tuotekehitykseen ja testaukseen. Kiinnostavaa oli päästä näkemään kuinka pitkälle Cargotecillä on kehitetty niin virtuaalisia kuin fyysisiäkin testausmenetelmiä. Vierailukohtessa sijaitsi täysin automatisoitu testaamiseen tarkoitettu “satama”, vaikka olimmekiin Tampereella.

Cargotecillä oli myös oma pelimäinen 3D simulaatioympäristö, johon pääsee uppoutumaan formula simulaattorin tavoin: oikeaa nosturin ohjaamoa vastaava koppi, jonka sivuihin heijastettiin 3D ympäristöstä “näkymä” joka ohjaamosta näkyisi, mikäli se olisi oikea. Tällä simulaattorilla voidaan testata nopeasti erilaisia skenaarioita joita kyseinen suunnitteilla oleva tuote tulee kohtaamaan.

 

Vierailimme sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa ministeri Laura Räty piti tervetulopuheen, ja tämän jälkeen tarkastelimme Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmää. Ministeriöstä suuntasimme Suomenlinnaan piknikille ja tuliaisostoksille.

 

Perjantaina vierailimme Nokialla Open Innovation Housessa. Kuulimme kahden kiinalaisen työntekijän kokemuksia työskentelystä Nokialla ja asumisesta Suomessa. Oli hauskaa huomata kuinka innoissaan kiinalaiset ovat Nokian brändistä ja kuinka kiinnostuneita he ovat Nokian tulevaisuudesta. Tästä saimmekin hyvää esimakua.

Kuten kaikkien suomalaisten tuleekin tietää, Nokia panostaa jatkossa verkkoon, sijaintipalveluihin ja teknologioihin. Sijaintipalveluiden merkitystä oli vaikeaa hahmottaa mitä se merkitsee karttojen lisäksi. Onneksi tähän saatiin hyvä esimerkki vierailun aikana:

Mikä on paras tapa määrittää alue, jolla sataa vettä? Autojen tuulilasinpyyhkijät: siellä missä sataa, käytetään myös tuulilasin pyyhkijöitä. Jatkokysymys: Kenellä on suurin markkinaosuus autojen sijaintipalveuissa? Nokialla.

Kolmas näistä painopistealueista on teknologiat. Tämä ei siis tarkoita patentti trollaamista matkapuhelin ajan patenttien varjolla, vaan Nokian tuotekehityksen ja innovaatiokulttuurin hyödyntämistä uuden liiketoiminna luomisen lähteenä. Nokia omaa valtavan määrän tuotekehityksen huippuosaajia. Technologies liiketoiminnan tarkoituksena on hyödyntää tätä voimavaraa ja luoda uusia teknologioita hyödynnettäväksi mahdollisesti Nokian tulevissa tuotteissa.

 

Vierailun jälkeen tutustuimme Design Factoryn ja Startup Saunan toimintaan. Viikon päätteeksi juhlistimme yhteistyötä sitsaten aiempien toimijoiden kanssa. Sitsien aikana kuulimme myös hienoja kiinalaisia lauluja – ilta jatkui vielä pitkään ja yhteistä keskusteltavaa riitti. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä!

Saippuavaahtoa niskaan ja suukko Mantalle – Aleksin tarina vapaaehtoisuudesta

Tuesday, November 4th, 2014
Mantan lakitus2 2011-29

Mantan lakitus 2011 Kuva: Janne Kajasmaa

Jostain alhaalta suihkutetaan jääkylmää vettä päällemme. Ilmakin on keväisen raikas. Paleltaa. Ylhäältä taas leijailee saippuavaahtoa niskaamme. Sitä menee silmiin. Kirvelee. Killumme valjaissa jossain kymmenen metrin korkeudessa aseistautuneina vesipyssyin ja katuharjoin. Alapuolellamme komeilee pronssinen patsas ja ympärillämme tilannetta seuraa kymmenien tuhansien ihmisten hilpeä massa.

On Wappuaatto 2011, ja olen saanut kunnian osana Aalto-yhteisöjaosto Aavaa päästä pesemään Havis Amandan patsasta ennen sen lakitusta. Meidät lasketaan hieman alemmas, patsaan ympärille, ja aloitamme urakan. Hetkessä se on jo ohi. Ehdin antaa suukon Mantan huulille. Pian meillä on taas tukevaa maata jalkojemme alla. Olemme litimärkiä ja kylmissämme, mutta fiilis on aivan mieletön. Halailemme toisiamme, huudamme, nauramme, laulamme ja tanssimme. Kylmyys ei haittaa tippaakaan. Tiedämme, että olemme päässeet kokemaan jotain unohtumatonta, jotain, josta kerromme vaikkapa lapsenlapsillemme. Tiedämme, että kyyti kuumiin saunoihin ja valmiiksi lämmitettyihin paljuihin odottaa meitä Kauppatorin rannassa.

Siirrytäänpä vuosia taaksepäin aikaan, jolloin saavuin opiskelemaan pienenä fuksina tekniikkaa Otaniemeen. Muistan edelleen hyvin ensimmäisten viikkojen ja kuukausien pelokkuuteni ja uusien ihmisten, asioiden ja tapahtumien tuoman jännityksen. Olin etukäteen päättänyt, että lähden täysillä mukaan kaikkiin opiskelijaelämän rientoihin. Enpä minä syksyn aikana montaa tapahtumaa välistä jättänytkään. En silti ollut kuvitellut, että tapahtumiin osallistumisen lisäksi, voisin niitä lähteä fuksina myös järjestämään. Pian kuitenkin alkoi puhe killan seuraavan vuoden toimihenkilöviroista. Hakeminen tuntui aluksi todella kaukaiselta ajatukselta. Pelotti. En uskonut, että minulla olisi tarvittavia taitoja. En uskonut, että minulla olisi mitään annettavaa.

Viimeinen hakemusten jättöpäivä menikin ohi. Lopulta kuulin eräältä fuksitoveriltani, että hän oli hakenut toimariksi killan yrityssuhdetoimikuntaan. Tästä rohkaistuneena päätin vihdoin hakea virkaan itsekin. Tästä päätöksestä olen ollut siitä lähtien erittäin onnellinen. Myöhäisestä hakemisesta huolimatta pääsin kuin pääsinkin kaverini kanssa samaan toimikuntaan ja paluuta ei ole ollut. Ilman näitä tapahtumia en olisi ehkä koskaan päätynyt vapaaehtoiseksi ylioppilaskuntaan, en olisi tavannut näitä satoja valtavan hienoja ihmisiä, enkä olisi saanut näitä tuhansia ikimuistoisia hetkiä ja muistoja.

Killoissa tehtyjen hommien jälkeen ja niiden kautta päädyin muun muassa ISO-toimikuntaan, joka oli ensimmäinen suora kosketukseni ylioppilaskunnan ja Teekkarijaoston toimintaan. Kiinnostuin nopeasti mahdollisuudesta päästä tekemään opiskelija- ja teekkarikulttuuria suuremmassa mittakaavassa ylioppilaskunnan resursseilla verkostoituen ja saaden uusia ystäviä yli korkeakoulurajojen.

Seuraavana vuonna olinkin erittäin kiitollinen silloisen Teekkarijaoston puheenjohtajalle hänen valitessaan minut järjestämään vuoden 2009 Lakinlaskijaisia. Koko alkuvuoden kestänyt projekti oli erittäin mielenkiintoinen, haastava ja opettavainen, ja hyvin menneen tapahtuman ja kiitosten jälkeen ei ole koskaan tuntunut yhtä hyvältä. Huonompana menestyksenä voin mainita Sähköinsinöörikillan vuosijuhlaviikolla järjestämäni bileet Täffällä, jonne ei erinäisistä syistä saapunut juurikaan ihmisiä ja rahallisesta tappiosta puhuttiin tuhansissa euroissa. Tästä ei toki kuitenkaan lannistuttu, vaan opittiin ja lähdettiin kohti uusia haasteita.

Ulkomailla vaihto-opiskelemassa vietetty lukukausi sai arvostukseni ja innostukseni suomalaista opiskelijakulttuuria kohtaan kasvamaan entistäkin suuremmaksi. Sen jälkeen olin mm. kahtena vuotena Aalto-yhteisöjaosto Aavassa. Aiemmin mainitsemani Mantan lakituksen lisäksi kohokohtia ovat olleet AYY:n kansainvälisen kulttuuritoiminnan luonnin alkuvaiheessa mukana oleminen Mosaicin edeltäjän Kansainvälisyysjaoston puheenjohtajana, ensimmäisen Mp3 Experiencen järjestäminen, Hitchball 4000 –liftauskilpailun toteuttaminen ja aaltolaisten kehitysyhteistyömatka BLOOMin junailu Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon. Yhteisen Aalto-kulttuurin synnyttämiseen osallistuminen on ollut erittäin antoisaa ja mielenkiintoista. Kansainvälisyystoimintaan heittäytyminen on mukavana lisänä tuonut mukanaan lukuisia ystäviä, joiden luona olenkin jo ehtinyt vierailla, ympäri maailman.

Lopuksi voin todeta, etten ole hetkeäkään katunut kiltojen ja ylioppilaskunnan vapaaehtoistoimintaan mukaan lähtemistä ja sen eteen tehtyjä kuukausien arvoisia miestyötunteja. Sen sijaan työ on antanut minulle valtavasti, niin rakkaita ystäviä kuin ihania hetkiä ja onnistumisen tunteita. Isojen tapahtumien järjestäminen on myös opettanut projektien vetämisestä paljon enemmän kuin mikään työharjoittelupaikka olisi ehtinyt samassa ajassa. Suosittelen siis hakemista kaikille. Ja onhan ensi vuonna jälleen AYY:n vuoro lakittaa Manta! 😉

 

Aleksi Wallenius

 

Onko sinulla kysyttävää tai haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä aleksi.wallenius (a) iki.fi tai 0407739119.

 

Tettiläisenä AYY:llä

Friday, October 10th, 2014

TET, eli työelämään tutustuminen, suoritetaan ylä-asteella yhdeksännellä luokalla.  Se kestää viikon tai kaksi. Löysin AYY:n nettisivulta johon oli listattu erilaisia yrityksiä, jotka olivat sanoneet ottavansa tettiläisiä. Lista oli vain vanha. Se oli vuodelta 2013, ja sieltä löytyi Tiimarikin. Päätin kuitenkin lähettää sähköpostia kysyen TET-paikkaa. Onneksi lähetin, koska AYY on ehkä paras TET-paikka. Monessa muussa TET-paikassa joutuisi vain siivoamaan ja järjestelemään tavaroita tiukasti valvottuna. Täällä AYY:n toimistolla Otaniemessä olen päässyt osallistumaan mielenkiintoisiin kokouksiin esimerkiksi Aallon ylioppilaslehden Ainon toimitusneuvostoon. Se siis kokoontuu jokaisen numeron ilmestyttyä, ja puhuu kyseisen lehden onnistumisista ja epäonnistumista. Siellä sain kuulla hauskoja tarinoita lehden juttujen takaa. Kokous sai näkemään myös lehden erilaisista kulmista.

AYY:ssähän on monia eri alueita. Itse olin eniten viestinnän puolella. Eli osasto joka hoitaa kaiken mainostamisen ja nettisivujen ja muiden sosiaalisten medioiden päivityksen. Viestintä hoitaa myös vapaaehtoisten rekrytoinnin ”mainostusta”. Ensimmäisellä viikolla pääsinkin mukaan rekry-videon ensimmäisen vedoksen katselukertaan.  Yhden päivän ajaksi pääsin Aino-lehden päätoimittajan huostaan. Se oli hyvä päivä. Kuulin enemmän Ainon toimituksesta, ja minkälaista tyyliä se hakee.  Kahden viikon aikana ehti paljon pohtia mitä itsekin haluaisin isona tehdä. AYY:llä pääsin näkemään monia erilaisia työtehtäviä, ja yleisesti minkälaista työelämä on. Sehän oli vähän koko tämän TET-jutun ideakin. AD:n (art director) tyylinen työ alkoi kiinnostamaan tai kuvaaminen/kuvittaminen.

AYY:llä on hyvin rentoa ja iloista meininkiä. Työt saadaan kuitenkin tehtyä eikä ketään näkynyt piileskelemässä sohvan nurkassa pitämässä ”lyhyttä” kahvitaukoa. Tämän tyylistä työtä voisin tehdä pidemmänkin aikaa. Kouluun palaaminen ei kuullosta kauhean hyvältä. Opiskelijoiden elämäänkin tutustui hiukan enemmän täällä Otaniemessä. yhdeksännellä luokalla yliopistoja ei hirveän paljon ajattele. Yliopisto verrattuna peruskouluun on jättimäinen hyppy parempaan. Ovathan aiheet niin paljon vaikeampia ja ajattelua tarvitsee paljon enemmän, mutta se on samalla vapautta. Suurin osa ylioppilaista tuskin muistaa peruskouluvuosiaan. Kun on kauhea stressi ja tentin tuntuvat kaatuvan päälle, kannattaa muistaa kuinka pitkälle on päässyt ja mitä kaikkea on vielä edessä. Ei ole enää siellä peruskoululaisen pulpetin takana kuuntelemassa, kun opettaja antaa hyvin tarkat ohjeet esseen kirjoittamiseen. Muistaa se, mikä sai hakemaan Aaltoon ja innostumaan alasta, jolle haki.

Ehkä viiden vuoden päästä tulen takaisin Aaltoon opiskelijana. Onko se Taide- vai tieteellinenpuoli, joka kutsuu, jää nähtäväksi.

 Iso Kiitos kaikille Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan työntekijöille, jotka tekivät kahdesta viikostani ihanat ja jaksoivat vastata kaikkiin kysymyksiini 🙂

 

Venla Vendelin

 

AYY hallitukset Kiinassa

Monday, August 25th, 2014

AYY:n hallitukset vuodelta 2013 ja 2014 kävivät tutustumassa Tsinghuan yhteistyö ylioppilaskuntaan 18.5 – 31.5 välisenä aikana. AYY:n ja Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan, SUTU, välinen yhteistyö on periytynyt AYY:n edeltäjäylioppilaskunnalta TKY:ltä. Yhteistyö SUTU:n kanssa on poikkeuksellinen mahdollisuus tutustuttaa Kiinan johtavat opiskelijavaikuttajat suomalaiseen kulttuuriin, yhteiskuntaan ja yrityselämään. Vastaavasti yhteistyö tarjoaa AYY:n edustajille tutustua vastaavasti Kiinaan. Tutustumisten ja vierailuiden lisäksi kehitämme aktiivisesti uusia tapoja tehdä yhteistyötä ylioppilaskuntien välillä. Erityinen kiitos kuuluu yrityksille: KONEelle, Nokialle, UPM:lle ja Cargotecille, joiden panos yhteistyön toteutumiseen niin tavoite- kuin käytännöntasolla on ollut ratkaiseva.

Päivä 1, su-ma 18.-19.5

Tapasimme tämän vuoden ja viime vuoden hallituksen kanssa lentokentällä. Vielä kentällä odottava tunnelma vaihtui piakkoin innostukseen kun lentomme lähti klo 18.05 kohti Pekingiä. Lento sujui pääosin hyvin, lukuunottamatta yhtä puolalaista matkustajaa, joka naukkasi lennon alkuun viinapullon ja mörisi loppulennon häiriten suurta osaa koneessa. Ilmeisesti kyseisellä henkilöllä ei lopulta ollut asiaa myöskään Kiinaan.

DSC_0004

Matkaporukka lentokentällä

Lentokentällä meitä oli vastassa Tsinghuan yliopiston puheenjohtaja ja muita paikallisia opiskelijoita. Lentokentältä matkasimme noin tunnin bussilla Tsinghuan kampusalueelle. Päästyämme kampukselle kävimme viemässä matkatavarat hotellille. Mielenkiintoista oli yllättävän kovat sängyt ja se, että huoneissa sai tupakoida, lukuun ottamatta sängyissä.

DSC_0020

Bussissa Kiinassa

Lyhyen lepotauon jälkeen lähdimme syömään paikalliseen opiskelijaravintolaan, josta löytyi myös oikea ravintola normaalin opiskelijaruokalan lisäksi. Ruoka tuli pöytään useita eri lajeja ja se oli oikein makoisaa. Ruokailun jälkeen osa porukasta kävi lepäämässä ja osa nauttimassa kahvin hotellin lähistöllä saaressa sijaitsevassa kahvilassa. Paikka oli oikein kaunis ja viihtyisä.

DSC_0029

Ensimmäinen ruokailu

Kolmen aikoihin suuntasimme muutaman tunnin kampuskierrokselle kävellen. Kampus oli erittäin vihreä ja sisälsi monia mielenkiintoisia rakennuksia. Oppaamme kertoivat meille että heidän kampuksensa on sijoittunut eräässä kilpailussa 13. kauniimmaksi kampukseksi maailmassa. Kampuskierroksella kävimme myös pikaisesti tutustumassa paikallisten opiskelijoiden taidenäyttelyyn.

kuvat1-merge

Tuotantalouden opiskelijat löytäneet oman rakennuksen ja vaikka Facebook on kielletty Kiinnassa, löysimme kuitenkin oman naamakirjan kampukselta.

Kierroksen päätteeksi menimme tapaamaan yliopiston vararehtoria (Mr. Shi) yli 300 vuotta sitten rakennettuun puistoon, joka oli keisari Kangxin tämän pojalleen Yinzhille rakennuttama. Kyseiseen puistoon ei normaalisti päästetty opiskelijoita tai turisteja kuvaamaan.

kuvat2-merge

Vararehtorin tapaaminen

Mr. Shin tapaamisen jälkeen suuntasimme pääsihteerin, hallituksen ja heidän viime vuoden hallituksen kanssa illastamaan. AYY:n ja Tsinghuan viime vuoden hallituksilla oli mitä miellyttävin kohtaaminen pitkän ajan jälkeen, sillä tsinghualaiset olivat viime elokuussa vierailleet Otaniemessä ja olivat oikein iloisia nähdessään vanhoja tuttuja.

Ruokaa oli tällä kertaa vielä enemmän kuin päivällä ja lisäksi pääsimme maistamaan paikallista valkoviiniä, joka muistutti enemmän viinaa kuin meidän tuntemaa viiniä. Ruokailu sujui useiden puheiden ja laulun kera. Keskustelua olisi riittänyt loputtomiin, lopulta päätimme kuitenkin suunnata takaisin hotellille nukkumaan, sillä moni meistä oli ollut jo yli 30 tuntia valveilla.

 

Päivä 2, ti 20.5

Herätys oli jo 7.30 minkä jälkeen suuntasimme hotellin aamupalalle. Aamiainen oli hyvin kiinalaistyylinen, sisältäen erilaisia kasviksia ja keittoja. Aamupalan jälkeen suuntasimme Pekingin eläintarhaan katsomaan pandaa ja muita eläimiä. Eläintarha oli oikein viihtyisä ja vietimme siellä aikaa noin pari tuntia tutustuen maailmamme eläinkuntaan.

kuvat3-merge

Eläintarhan jälkeen menimme ruokailemaan paikalliseen opiskelijaravintolaan. Paikka oli kolmikerroksinen tarjoten paljon erilaisia vaihtoehtoja. Menimme paikkaan, mistä sai itse valita useita lautasia itselleen. Kolme lautasta maksoi noin 2 euroa ja ruokaa siitä riitti oikein hyvin. Ruuan jälkeen kävimme kaupassa ja palasimme hotellille, missä ehdimme levätä noin 10 minuuttia ennen seuraavaa vierailua.

kuvat4-merge

Kampukselta löytyi oikein hieno ulkokuntosali, tämmöinen voisi olla hieno myös meidän kampukselle

Seuraavaksi suuntasimme Sinochemille, missä vietimme 3 tuntia tutustuen yhtiön historiaan, toimintaan ja strategiaan. Vierailun alkuosan aikana kävimme läpi näyttelyä, missä esiteltiin historiaa ja yrityksen toimintaa ja loppuosa oli reilu tunnin tapaaminen yrityksen strategia- ja HR-henkilöstön kanssa. Tapaaminen oli melko virallinen ja sisälsi lähinnä suoraan paperista lukemista, jonka taas yhtiön tulkki käänsi meille. Tilaisuus oli ensimmäinen kosketuksemme kiinalaiseen yrityskulttuuriin, joka oman kokemuksen mukaan erosi hyvin paljon suomalaisesta.

kuvat5-merge

Vierailulla Sinochemillä

 

Yritysvierailun jälkeen suuntasimme Pekingin toiseen isoon yliopistoon, Pekingin yliopistoon, jossa ylioppilaskunnan hallitus otti meidät vastaan. Kävimme illastamassa heidän kanssaan opiskelijaruokalassa, jonka jälkeen meitä kierrätettiin ympäri kampusta kertoen sen historiasta. Meille näytettiin tärkeitä kohteita kuten kampuksen korkeimman rakennuksen, vanhan vesitornin. Kyseistä vesitornia korkeampia rakennuksia ei saa kampukselle rakentaa, ja tämä käytäntö olikin meille Otaniemen kampukselta tuttu Dipolin kautta. Kierros päättyi kauniille Weimingin rakennetulle tekojärvelle. Kierroksen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille lepäämään pitkän päivän jälkeen.

 

Päivä 3, ke 21.5

Päivä alkoi Nokian Kiinan pääkonttorin vierailulla, missä tutustuimme 4G-tekniikkaan ja Nokian tulevaisuuden hankkeisiin, jotka vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta. Nokia esitteli meille myös uutta robottitekniikkaa, jonka Nokian 4G-tekniikka mahdollistaa, sillä robotti itsessään ei sisältynyt kuin sensorit ympäristön havaitsemiseksi ja moottorit liikkumiseen, robotin laskentateho eli ”aivot” sijaitsivat 4G-yhteyden päässä palvelinkeskuksessa. Lisäksi näimme heidän palvelin tiloja. Vierailun päättyi Nokian esitykseen tulevaisuuden suunnitelmista. Nokia tarjosi myös henkilöstöruokalassaan lounaan meille, valikoima oli jälleen runsas sisältäen erilaista kiinalaista ruokaa.

kuvat6-merge

Vierailu Nokialla

Ruokailun jälkeen suuntasimme Kommunistisen puoleen nuorisojärjestöön (Communist Youth League of China) vierailulle, missä saimme tutustua heidän toimintaansa. Vierailu oli erittäin formaali noudattaen samaa protokollaa kuin Sinochemin vierailu, tämä siis erosi selvästi esimerkiksi vierailusta Nokialla. Tapaamisessa kerroimme miksi olemme tulleet Kiinaan ja mitä haluamme oppia. Vierailu päättyi hyvin propagandamaiseen näyttelyyn, missä esiteltiin mitä kaikkea heidän järjestönsä tekee kansan eteen Kiinassa. Vierailun jälkeen menimme paikalliselle marketti/tori alueelle reiluksi kahdeksi tunniksi, minkä aikana ruokailtiin ja shoppailtiin. Alue oli mielenkiintoinen ja erosi hyvin paljon normaalista kaupunkialueesta. Ruokailun ja shoppailujen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille nukkumaan.

 

kuvat7-merge

Vierailu Youth Leaguella

 

Päivä 4, to 22.5

Päivämme alkoi tuttuun tapaan aamupalalla hotellissa. Aamupalan jälkeen lähdimme vierailulle Huaweille, missä meille esiteltiin lyhyesti heidän tiloja. Toimisto oli muuten normaalin näköinen lukuun ottamatta, että kaikilla työntekijöillä oli myös omat patjat mukana. Huaweilla on siis joka päivä yhden tunnin nukkumistauko, joka sisältyy työaikaan. Tiedustelimme, onko heillä sama käytäntö myös muissa maissa käytössä, mutta tähän emme saaneet varmuutta. Kiertelyn jälkeen saimme tuttuun tapaan esittelyn yrityksen historiasta, luvuista ja tavoitteista. Lounaan söimme myös Huawein henkilöstöravintolassa. Ruuassa oli tällä kertaa mielenkiintoisia mausteita, joista yhtä syömällä sai puudutettua huulet ja mahdollisesti kurkun hetkeksi.

DSC_0273

Aamiainen hotellilla

Huawein vierailun jälkeen suuntasimme pekingiläiseen startup yritykseen Key Poweriin. Sillä olimme erikseen toivoneet pääsevämme vierailemaan yhdessä sellaisessa. Key Power valmistaa sähköakkuja autoihin, erityisesti busseihin ja takseihin. Ideana on, että akun voi vaihtaa hyvin nopeasti ja näin lataukset voidaan suorittaa eri aikaan. Sinänsä henkilöautoiluun vastaava malli ei toiminut, mutta julkiseen bussi- ja taksiliikenteeseen idea oli varsin näppärä.

Key Powerin vierailun jälkeen menimme tutustumaan paikalliseen startup kiihdyttämöön X-labiin. X-lab on perustettu pari vuotta sitten yliopiston toimesta. Toiminta ei suoraan vastannut Aallossa tapahtuvaa startup-toimintaa, mutta mahdollisti kuitenkin yrittäjyydestä kiinnostuneiden kohtaamis- ja työskentelypaikan.

kuvat8-merge

Yliopiston X-labin yrittäjyys tavoitteet

X-Labin jälkeen meillä oli yksi reissumme maukkaimmista ruokailuista. Tsingualaiset kertoivat, että kyseinen ravintola on yksi Kiinan parhaista Pekingin ankan ravintoloista. Söimme täällä siis juuri valmistettua Pekingin ankkaa, joka tarjoiltiin monissa eri osissa. Lisäksi saimme varmasti lähes 20 eri ruokalajia, jotka kaikki olivat eri puolilta Kiinaa tai muuten perinteisiä kiinalaisia ruokalajeja. Ruokaa riitti loputtomiin ja kaikki, mitä maistoimme oli erittäin maukasta. Mielenkiintoista oli, kuinka eri makuisia ankan eri osat ovat ja, että kaikki osat syödään lopulta, myös aivot tekivät kauppansa.

kuvat9-merge

Syömässä Pekingin ankkaa

Ruokailun jälkeen ilta oli vapaa ja osa lähti shoppailemaan ja osa katsomaan nähtävyyksiä, kuten Huo Hain järveä, joka oli oikein kaunis shoppailu- ja baarialue. Lopulta suurin osa päätyi paikalliseen kapakkaan nimeltä La Bamba. Osa meistä oli myös käynyt täällä aikaisemmin viikolla. Paikka oli erityisesti opiskelijoiden suosiossa ja saimmekin sieltä opiskelija-alennuksella 0.5 litran oluen noin euron hintaan. Ilta jatkui täällä pitkään päättyen lopulta viereiselle klubille nimeltä Propaganda, missä tanssilattialla ei meidän lisäksi muita eurooppalaisia näkynyt.

Päivä 5, pe 23.5

Viides päivämme Pekingissä alkoin hieman yllättäen hotellin vaihdolla. Olimme kuulleet vaihdosta vasta edellisenä iltana. Vaikka osalla oli mennytkin edellisilta hieman pidempään, sujui vaihto mutkitta ja siirryimme kampusalueelta lähemmäs keskustaa. Tarkempi syy muutolle jäi meille lopulta epäselväksi. Kun olimme saaneet tavaramme siirrettyä hotellille lähdimmekin tutustumaan Pekingissä sijaitsevaan Suomen suurlähetystöön.

Suurlähetystössä meille esiteltiin toimintaa Pekingissä. Mielenkiintoista oli kuulla kuinka esimerkiksi Aallosta pyritään tuomaan startup-toimintaa Kiinaan ja yhteisö suunnitellaankin Startup Saunan ja AaltoES:n kanssa. Kerroimme myös hieman Tsinghua yliopiston X-lab-hankkeesta ja että sitä voisi hyödyntää hyvänä yhteistyökumppanina hankkeessa. Mielenkiinnolla nyt odotetaan, mitä hankkeen osalta tapahtuu. Suurlähetystövierailu päättyi yhteiskuvien lisäksi suomalaisharjoittelijan tanssiesitykseen, mikä toikin mielenkiintoisen vivahteen agendaan muihin vierailuihin verrattuna.

kuvat10-merge

Suurlähetystö vierailu

DSC_0312

Suurlähettiläälle suklaata, salmiakkia ja wappulehti Julkku

Suurlähetystön jälkeen kävimme pikaisesti syömässä kiinalaistyylisessä McDonaldsia vastaavassa hampurilaisravintolassa. Loppuilta oli varattu ohjatulle nähtävyyksiin tutustumisille. Iltaa varten meille oli erikseen varattu opas, joka esitteli nähtävyyksiä bussista käsin. Pääkohteena oli Tianaman aukio sekä kielletty kaupunki. Valitettavasti ruuhkien takia emme kerenneet paikan päälle ajoissa, jotta olisimme päässeet kiellettyyn kaupunkiin, joten kävimme ainoastaan Tianaman aukiolla. Matka oli sinänsä hieman raskas sillä vietimme bussissa noin 3 tuntia ja Tianaman aukiolla 30 minuuttia. On siis erittäin suositeltavaa käyttää Pekingissä metroliikennettä bussiliikenteen sijaan.

Nähtävyyksien jälkeen suuntasimme takaisin kampusalueelle, missä kävimme syömässä kiinalaisen tyylistä länkkäriruokaa. Sinänsä mielenkiintoinen kokemus, sillä jos Suomessa oleva kiinalainen on yhtä heikon laatuista kuin kyseinen länkkäriruoka, niin tällöin ei varmaan kannatta viedä elokuussa vierailevia opiskelijoita Suomessa olevaan kiinalaiseen. Ruokailun jälkeen kävimme yliopiston opiskelijakeskuksessa katsomassa muutamaa yliopiston kerhoa; animaatiokerhoa, robottikerhoa ja pienoislentokonekerhoa. Kaikilla oli jonkun yrityksen kanssa jonkinlainen yhteistyösopimus ja ne saivat yllättävän suuria summia toimintansa ylläpitämiseen. Tilat yliopistolta olivat myös ilmaiset ja toiminta hyvin mielenkiintoista. Vastaavanlaista meininkiä olisi hyvä saada myös Aaltoon (vaikka meillä onkin jo hyvin monipuolista toimintaa).

kuvat11-merge

Tshinghuan harrastekerhoja

Päivä 6, la 24.5

Nähtävyyksiin tutustuminen jatkui myös tänä aamuna meillä. Kävimme pikaisesti katsastamassa olympiastadionin ja Water Cuben, minkä jälkeen suuntasimme Kiinan muurille. Kiinan muurilla meillä oli pari tuntia aikaa, joka osalla sujui hieman urheillen noustessa noin 500 metriä portaita. Näkymät muurilta olivat kivat. Kiinan muurin vierailun jälkeen suuntasimme vielä läheiseen Changling Ming hautakammioon, mikä on rakennettu keisari Zhu Di:lle. Ming-dynastia hallitsi Kiinaa vuosina 1368 – 1644 ja sen kukoistavinta aikaa oli Zhu Din aikakausi. Nähtävyyksien jälkeen kävimme hotellilla vaihtamassa vaatteet ja suuntasimme päättäjäisillalliselle. Illallisella oli jälleen paljon ruokaa ja tietenkin puheita ja lauluja. Ravintolan jälkeen lähdimme vielä osan kanssa La Bambaan ja Propagandaan. Osalla ilta venähtikin hyvin pitkäksi, joka oli havaittavissa seuraavan aamun juna-matkalla…

kuvat12-merge

Paikallisiin nähtävyyksiin tutustumista

Päivä 7, su 25.5

Kuten yllä mainitsin lähdimme aamusta juna-asemalle, ja junalla kohti Shanghaita. Junamatka kului pitkälti nukkuessa ja kirjoja lukiessa. Matka kesti reilu 5 tuntia junan kulkiessa hieman yli 300km/h vauhtia. Shanghaissa menimme suoraan hostellilemme (Captain hostelliin), mistä olimme saaneet vinkkiä aikaisemmin Shanghaissa vierailleilta aaltolaisilta. Hostelli vaikutti ihan mukavalta ja mikä parasta siellä oli wlan, mitä moni oli kaivannut jo pitkään. Sunnuntai-ilta sujui hissuksiin hieman ympäristöön tutustuen kunnes suuntasimme katsomaan Suomen ja Venäjän välistä mm-lätkän finaaliottelua paikalliseen baariin, The Spotiin. Paikasta olimme kuulleet Aallosta olevalta vaihto-opiskelijalta. Paikalle saapui myös muita suomalaisia vaihtareita, joihin oli oikein mukava tutustua ja saada vinkkejä Shanghain vierailulle. Ilta oli onnistunut väsymyksestä ja ottelun tuloksesta huolimatta.

DSC_0463

Hostelli Shanghaissa

Päivä 8, ma 26.5

Ensimmäinen vapaa päivämme koko reissulla, jonka lähes jokainen käytti kangasmarkkinoilla shoppailuun ja muuhun normaaliin turistielämään. Itse tilasin kaksi mittatilauspukua ja 6 kauluspaitaa, mitkä lopulta maksoivat 200 euroa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tilata jopa enemmän. Muuten ilta kului ympäristöön tutustuessa, shoppaillessa, ruokaillessa.

DSC_0455

Mittatilauspukuja tilaamassa

Päivä 9, ti 27.5


Itse sairastuin edellisenä iltana ja yöllä nousikin kuume… Jäin koko päiväksi makailemaan hotelille muiden vieraillessa UPM:lle ja heidän Shanghai-tehtaalla.

AYY:n puheenjohtaja Lauri Lehtoruusu kommentoi UPM:n vierailua seuraavasti:

”Vierailimme UPM Paper Asian pääkonttorissa Shanghaissa ja Changshun tehtaalla noin sadan kilometrin päässä Shanghaista tutustumassa suomalaiseen paperiteollisuuteen Kiinassa. Kiina on UPM:lle kasvava markkina-alue ja tehtaalla investoidaankin parhaillaan kolmanteen paperikoneeseen. Tehdas on Jangtse-joen rannalla, joten valmiit tuotteet voidaan lastata laivoihin suoraan tehtaan omalta laiturilta. Toisaalta saastunut Jangtse haastaa huolehtimaan ympäristöstä: tehtaassa käytettävä vesi on puhdistettava sekä ennen käyttöä että käytön jälkeen. Tehtaalla on oma vedenpuhdistamo, jota meille ylpeänä esiteltiin, ja jonka ansiosta tehtaasta jokeen päästettävä vesi on puhtaampaa kuin joesta otettu vesi. Vaikka Kiinassa on vielä vähän säädöksiä ja kannusteita ympäristöystävälliseen toimintaan, UPM näkee ympäristöystävälliset ratkaisut ja ympäristösertifikaatit positiivisena keinona erottautua kilpailijoista.”

 

kuvat13-merge

Vierailu UPM:llä

Päivä 10, ke 28.5

Kuumeilu ja lepäily edelleen jatkui, tällä kertaa Sofi ja Piia seurana. Reissun aikana (ja heti sen jälkeen) myös moni muu oli eri aikoina ollut kuumeessa tai muuten sairaana. Pitkät päivät ja erilainen ympäristö oli varmasti suuri syy tähän. Muilla oli ohjelmassa Suomen konsulaatti, jonka jälkeen vierailu Koneella ja heidän tehtaalla.

AYY:n hallituslaiset Sanna Unkuri ja Tino Kantola kommentoi päivää seuraavasti:

”Aamulla vierailimme Suomen Shanghain pääkonsulaatissa. Keskustelunaiheina olivat pääkonsulaatin toiminnan lisäksi Shanghain ja yleisesti Kiinan talousnäkymät ja yhteiskunnallinen kehitys sekä Suomen ja Kiinan väliset kauppa- ja kulttuurisuhteet. Shanghain talous ja väestö kasvavat huimaa vauhtia – 24 miljoonan asukkaan suurkaupungin haasteena ovat ympäristön kestokyky ja kaupunkisuunnittelu. Väestön arvioidaan ylittävän 30 miljoonaa vuoteen 2030 mennessä ja 50 miljoonaa vuoteen 2050 mennessä. Suurimpana ongelmana näyttäytyy kuitenkin ilmanlaatu: terveydelle haitalliset lukemat ilmanlaatumittauksissa eivät ole enää vain Pekingin ja muiden pohjoisen Kiinan kaupunkien ongelma. Vuonna 2013 34 prosenttia päivistä oli sellaisia, jolloin ilmanlaatu kohosi epäterveellisiin lukemiin; vuoden 2014 alussa (tammi-huhtikuu) tällaisia päiviä on ollut jopa 60 %. Asia otetaan vakavasti ja sen edistämiseksi on alettu rajoittaa mm. autoilua arpomalla kuukausittain oikeuksia rekisterikilpiin.

Päivämme jatkui vierailulla KONEella, joka on yksi neljästä Tsinghua-yhteistyössä mukana olevista yrityksistä. Tuotestrategiasta ja markkinoinnista vastaava Antti Pirinen esitteli KONEen toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä erityisesti Kiinassa. Vierailimme myös KONEen tehtaalla ja T&K-keskuksessa Kunshanissa.

KONEen Kiinan strategiasta painui mieleen tulevat muutokset Kiinan markkinoilla. Siinä missä 90-luvun alusta lähtien on kaupunkeja ja infraa rakennettu valtavalla vauhdilla, vuonna 2020 tämä infra alkaa olla 30 vuotta vanhaa. Tällöin koetaan samanlainen investointien sarja rakennuskannan uusimiseen, mitä nyt nähdään Suomessa 80-luvulla rakennetuissa virastotaloissa, kouluissa ja sairaaloissa. Koneen liiketoiminnassa onkin oma erillinen GiantKONE yksikkö, joka vastaa suuren volyymin kysyntään, ja tämän yksikön tehdas on näppärästi sijoitettu Kiinaan. Tehdaskierroksella meihin vaikutuksen tekivät Suomen standardeja vastaavat työolosuhteet ja rakenteilla oleva korkea testaustorni hisseille.

Toinen erityispiirre KONEen viimeaikojen innovaatioissa. Siinä missä aiempiin innovaatioihin kuuluvat tilatehokkaat ratkaisut vanhoihin taloihin muun muassa Helsingin keskustassa, nyt uusin läpimurto on UltraRope, joka korvaa kaapelit hisseistä. Suurin etu UltraRope:lla on energiatehokkuudessa ja kestävyydessä, etenkin hyvin korkeissa rakennuksissa. Missä rakennetaankaan pilvenpiirtäjiä enemmän kuin missään muualla maailmassa? Kiinassa.

KONE

Vierailu KONEella

Päivä 11, to 29.5

Olin jo suhteellisen tervehtynyt, vaikka hieman oli heikko olo vielä aamusta. Aamupäivä oli vapaata, ja suurin osa käytti sen tuliaisten ostoon. Itse kävin läheisessä markettialueella, joka oli selkeästi turisteille suunnattu. Iltapäivästä kävimme tutustumassa Fudanin yliopistoon, missä paikallinen ylioppilaskunta oli järjestänyt meille vierailun heidän pohjoismaisessa keskuksessa. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Fudanin yliopistoon ja kuulla, että heillä on erityisesti perustettu oma pohjoismaiden keskus. Heillä olikin paljon opiskelijoita, jotka lähtevät pohjoismaihin vaihtoon sillä heillä pohjoismaita pidetään kiinnostavana kohteena ja hyvänä yhteistyökumppanina. Yksi meitä vastaanottavista opiskelijoista oli myös ollut itse Aallossa vaihdossa ja puhui jopa hieman suomea.

kuvat15-merge

Kiertelyä ja pikku lohikäärmeiden syöntiä?

 

DSC_0643

Tutustumassa Fudanin yliopistoon

Tämä ilta oli viimeinen päivä muutamalle ryhmäläisistämme ja sinänsä myös muille matkaajille, sillä lauantaina lähtö oli meillä hotellilta jo kuudelta. Osa suuntasikin illalla ulos eri suuntiin. Itse menin Shanghain 2013 parhaaksi valitulle klubille The Minttiin. Ekana päivänä muutamaan suomalaiseen tutustuessamme saimme heiltä Shanghaissa toimivien promoottoreiden yhteistietoja, joiden kautta pääsimme klubille ilmaiseksi ja kaiken lisäksi meille annettiin klubin keskeltä ilmainen pöytä ilmaisten juomien kera. Käytännön tarkoituksena on kuulemma saada länsimaalaisia klubeille keskeisille paikoille, jotta klubin imagoa saadaan nostettua. Klubilla oli paljon väkeä ja sisustus oli oikein hieno. Paikalla oli paljon länsimaalaisia, mutta myös rikkaan näköisiä kiinalaisia. Iltaa vietettiin klubilla kohtalaisen pitkään ja kun lähdimme pois, oli mielenkiintoista huomata ero Suomeen, sillä kadut olivat hyvin hiljaiset kolmen aikaa yöllä toisin kuin Helsingissä baarien sulkemisajan jälkeen.

Päivä 12, pe 30.5

Osan viimeinen päivä alkoi kuudelta heidän lähtiessä lentokentälle. Suurin osa kuitenkin lähti vasta aamupäivästä viimeisen päivän ohjelmaan. Viimeiseen päivään meillä kuului vierailua Tonjin yliopistossa, missä esimerkiksi Aalto on Tracks kävi aikoinaan vierailulla. Tonjin yliopistossa kuulimme ylioppilaskunnalta mitä heillä tehdään ja kävimme luonnollisesti myös kampuskierroksella. Tonjin yliopistolaiset olivat erityisen kiinnostuneita kuulemaan miten meillä saadaan yhdistettyä vaihto-opiskelijat Aalto-yhteisöön.

DSC_0661

Tonji yliopistossa vierailulla

 

DSC_0667

Teekkarilakki herätti hämmästystä monesti

Tonjissa jatkoimme vierailua siirtymällä yliopiston Design Factorylle, missä paikalla olikin muutamia Aallon opiskelijoita, jotka olivat olleet mukana Aallon Product Developement Project kurssilla. Kyseisenä päivänä oli PDP projektien esittelytilaisuus ja näimme muun muassa miten päästä eroon luteista jos niitä matkalta mukaan tulisi. Virallisen osuuden jälkeen oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Pääsimme tutustumaan rakennuksen katolla olevaan puusaunaan, mihin olimme tuoneet Suomesta asti koivunhalkoja. Tunnelma saunassa oli tuttu, mutta siirtyessä saunasta pois toivat Shanghain lämpö ja valot oman vivahteen iltaan. Osa lähti Design Factorylta hotellille valmistautumaan aamuun, mutta moni kävi vielä Shanghain suomalaisseuran suvibileissä tapaamassa muita Shanghaissa oleskelevia suomalaisia.

kuvat16-merge

Design Factorylla viettämässä iltaa

 

DSC_0479

Näkymät hostellilta Shanghaissa

Päivä 13, la 31.5

Viimeinen päivä, osasta oli mukavaa jo vihdoin palata rankan kahden viikon jälkeen kotiin, osa tosin tunsi pientä ikävää mahtavan reissun jo päättyessä. Olimme viettäneet pitkiä yli 12 tunnin päiviä ja itsenäinen tutustuminen kulttuuriin ja maahan oli jäänyt vähäiselle, joten sitä moni olisi kaivannut vielä lisää. Paluumatka sujui ongelmitta rauhallisesti takaisin Suomeen, missä raikas ilmasto ja kirkas sää ottivat monet ilosydämmin vastaan. Vasta Suomeen palattua huomasi kuinka puhdas meidän ilmastomme on Pekingiin ja Shanghaihin verrattuna. Ruoho ei siis aina ole vihreämpää aidan toisella puolen.

 

Niko Ferm

Hallituksen jäsen, järjestöt ja viestintä

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)

 

Yhteistyössä mukana

yritysyhteistyokumppanit-kiinassa

 

 

Päivämme jatkui vierailulla KONEella, joka on yksi neljästä Tsinghua-yhteistyössä mukana olevista yrityksistä. Tuotestrategiasta ja markkinoinnista vastaava Antti Pirinen esitteli KONEen toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä erityisesti Kiinassa. Vierailimme myös KONEen tehtaalla ja T&K-keskuksessa Kunshanissa.

 

KONEen Kiinan strategiasta painui mieleen tulevat muutokset Kiinan markkinoilla. Siinä missä 90-luvun alusta lähtien on kaupunkeja ja infraa rakennettu valtavalla vauhdilla, vuonna 2020 tämä infra alkaa olla 30 vuotta vanhaa. Tällöin koetaan samanlainen investointien sarja rakennuskannan uusimiseen, mitä nyt nähdään Suomessa 80-luvulla rakennetuissa virastotaloissa, kouluissa ja sairaaloissa. Koneen liiketoiminnassa onkin oma erillinen GiantKONE yksikkö, joka vastaa suuren volyymin kysyntään, ja tämän yksikön tehdas on näppärästi sijoitettu Kiinaan. Tehdaskierroksella meihin vaikutuksen tekivät Suomen standardeja vastaavat työolosuhteet ja rakenteilla oleva korkea testaustorni hisseille.

 

Toinen erityispiirre KONEen viimeaikojen innovaatioissa. Siinä missä aiempiin innovaatioihin kuuluvat tilatehokkaat ratkaisut vanhoihin taloihin muun muassa Helsingin keskustassa, nyt uusin läpimurto on UltraRope, joka korvaa kaapelit hisseistä. Suurin etu UltraRope:lla on energiatehokkuudessa ja kestävyydessä, etenkin hyvin korkeissa rakennuksissa. Missä rakennetaankaan pilvenpiirtäjiä enemmän kuin missään muualla maailmassa? Kiinassa.

BLOOM: Aaltolaiset avartamassa maailmaansa

Friday, March 21st, 2014

BLOOM – Bridge of Learning: Operation OndA! in Maputo sai alkunsa keväällä 2013, kun Aleksi Wallenius sai kuulla päässeensä etvo-vapaaehtoiseksi Maputoon. Hän halusi tuoda eri alojen opiskelijoita Aalto-yliopistosta opettamaan ja oppimaan Mosambikiin, ja lähti organisoimaan projektia Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kautta.  Projekti realisoitui 2014 alkuvuodesta, kun 10 aaltolaista suuntasi eteläiseen Afrikkaan kuukaudeksi, josta kaksi viikkoa vietettiin paikallisen järjestön ASSCODECHAn vieraana Chamanculon slummissa.

Lapsia Chamanculon kadulla (yllä). //Isommat lapset pitivät huolta pienemmistä. © Mariko Landström

Osa matkaan lähtijöistä yhdisti kokemuksen yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies: Facing Local and Global Challenges, jossa toteutetaan projekti Chamanculon sanitaatiohaasteisiin liittyen yhteistyössä paikallisen organisaation, ASSCODECHAn kanssa. Paikan päällä järjestimme paikallisille ensimmäisellä viikolla erilaisia työpajoja ja intensiivikursseja, kuten englannin kurssin, IT-kurssin, bisnes-workshoppeja, elokuvantekotyöpajan, tulevaisuustyöpajan, ultimate-turnauksen sekä erilaista opettavaista ohjelmaa lapsille (ja pelasimme mölkkyä). Toisella viikolla järjestimme yhteistyössä Mosambikin tiede- ja teknologiaministeriön ja Suomen ulkoministeriön yhteisprojekti STIFIMOn kanssa Waste and Sanitation Hackathonin, jossa ASSCODECHAn työntekijöistä, paikallisista nuorista sekä paikallisen yliopiston hacker-yhteisön jäsenistä koostuvat joukkueet painivat 4 päivää keksiäkseen ratkaisuja Chamanculon sanitaatiohaasteisiin. Kurssiporukkamme muodosti myös tiimin ja esitteli esimerkkiratkaisuna huussin ja kaupunkiviljelykonseptin, mutta ei osallistunut itse kilpailuun. Voittajajoukkue palkittiin läppäreillä. Tuomaristossa istuivat maailmanpankin konsultti, Chamanculon paikallisedustaja kunnallispolitiikassa ja Suomen suurlähetystön edustaja. Viimeisenä päivänä Chamanculossa järjestimme festivaalin, jossa kokkasimme kaikille ja opetimme erilaisia taitoja. Myös paikalliset oli kutsuttu osallistumaan järjestelyihin tarjoamalla ruokaa tai opettamalla omia taitojaan. Illalla järjestimme ASSCODECHAn työntekijöille sitsit, eli perinteisen akateemisen pöytäjuhlan, paikallisessa ravintolassa.

Hackathon.jpg14_bis.jpg

QuickRep-tiimi esittämässä ideoitaan (yllä). //Tulevaisuus-workhsop. © Caroline Moinel

 

Vierailumme aikana keräsimme kurssiamme varten taustatietoa sanitaatiohaasteista vierailemalla paikallisten kodeissa, koulussa ja Chamanculon eri osissa sekä haastattelimme lukuisia ihmisiä. Suomeen päästyämme olemme pohtineet kaikkea kokemaamme ja pyrkineet määrittämään projektillemme fokuksen. Olemme päättäneet tutkia yhteisön ja yksilön voimaannuttamista muun muassa osallistavien prosessien kautta, ja tutkia erityisesti osallistavien prosessien käyttöä sanitaatiohaasteiden ratkaisemisessa. ASSCODECHAsta riippuen lähdemme työstämään heidän kanssaan myös seuraavan hackathonin tai samantyyppisen tapahtuman järjestämistä, tai kuivakäymälän ja kaupunkiviljelyn lanseeraamista osallistavan prosessin kautta. Yleisesti toiveenamme on voimaannuuttaa yhteisöä ja muuttaa suhtautumista tulevaisuuteen ja oman elämän kontrollointiin, sekä toki parantaa alueen sanitaatiota. Projekti on vielä muotoutumassa, ja hahmottuu pikku hlijaa kirjallisuustutkimuksemme ja ASSCODECHAn toiveiden myötä.


10_bis.jpg

Chamanculon teini-ikäiset oppimassa englantia. (yllä) © Caroline Moinel.// Aaltolaiset ja Camilla Nyroth matkalla takaisin kaupungin keskustaan päivän jälkeen. © Mariko Landström

 

 Projektimme suuntaa heijastelee ehkä suurinta kulttuurishokkia, jonka ainakin minä Chamanculossa koin; ihmiset elävät niin vahvasti hetkessä, että tulevaisuudensuunnitelmia ei juuri ole. Myöskin vastuun käsite tuntuu puuttuvan. Ihmiset eivät tunnu ottavan vastuuta omasta elämästään saati mistään muustakaan, mutta eivät oleta kenenkään muunkaan, kuten vaikka poliitikkojen tai virkamiesten, ottavan vastuuta tai tarttuvan toimeen asioiden tilan parantamiseksi. Kukaan ei oikeastaan tunnu odottavan, että asiat muuttuisivat. Ihmiset osaavat kyllä nimetä asioita, joiden muuttaminen tekisi heidät onnellisemmaksi, mutta heillä ei ole aikomuksia muuttaa niitä. Kyseessä on yleensä pieni asia, kuten parempi talo, tai parempi vessa (jotka ovat yleensä itse tehtyjä). Toki poikkeuksiakin on, ja mekin tapasimme perheen joka oli uutterasti parannellut taloaan ja suunnitteli jopa rakentavansa sisävessan, johon materiaalitkin oli jo hankittu. Toki tulotasot vaikuttavat.

 

Lapset laittamassa Carolinen hiuksia (yllä) © Mariko Landström// Lapset oppimassa  muovipussien kierrättämistä. © Caroline Moinel

 

 

Päälimmäisenä Chamanculosta jäi kuitenkin mieleen ihmisten lämpö ja ystävällisyys, huomiota hakevat nauravat lapsilaumat, aurinko ja siististi pukeutuneet paikalliset. Kokemus sai myös pohtimaan, ovatko he onnellisempia kuin me.

 

Kokemuksistamme, ajatuksistamme ja projektimme etenemisestä voi lukea blogistamme sgtchamanculo.blogspot.fi.

 

-Mariko Landström ja SGT-tiimi

 

 

.

 

 

 

Viikko hallituslaisen elämässä – Katso kuvat!

Thursday, October 3rd, 2013

AYY:n hallituksen jäsen piti valokuvapäiväkirjaa viikon ajan – tässä tulos.

 

Maanantai 23.9

WP_000992
Viikon aloituksena pidimme AYY:n edunvalvonta-asiantuntijan Hannun kanssa palaverin Athenen kiltahuonella “OLOhuoneella”, ja suunnittelimme kanditaloon (Otakaari 1) marraskuussa avattavan opiskelijahubin aikataulua opiskelijanäkökulmasta. Mietimme myös oppimistilojen toteutumista Aallossa ylipäätään. Maanantain aikana ehdimme myös muun muassa vaikuttaa Aallon uudistuvaan oppimiskeskukseen.

 

Tiistai 24.9

Tiistai
Joka tiistaiaamu klo 11 AYY:n koulutuspoliittinen sektori kokoontuu viikkopalaveriin. Kuvassa koko koposektori, eli asiantuntijat Hannu ja Juha sekä hallitusvastaavat Perttu ja Ilmi. Tänä tiistaina aiheita olivat mm. halloped-valinnat, ensi vuoden kopotoimijoiden rekrytoinnit, opiskelun sujuvoittaminen, kandipalautekierroksen avautuminen sekä Opetus-ja kulttuuriministeriön rahoitusmalli. Tiistaihin sisältyi myös mm. kummiyhdistyksen hallituksen kokouksessa käymistä sekä juoksevien asioiden ja sähköpostin hoitamista.

 

Keskiviikko 25.9

Keskiviikko
Keskiviikon kuva on DIA-koulutuksen yhteisvalintatoimikunnan kokouksesta, jossa keskusteltiin tekniikan alan DIA-valinnan perusteista ja laajemminkin siitä, miten valintakoetta pitäisi kehittää. Kuvassa olen yhdessä Perustieteiden korkeakoulun varadekaanin ja opintoasiainpäällikön kanssa hakemassa kokouskahveja. Keskiviikon aikana myös mm. suunnittelimme syksyn toimintaa sekä tapasimme AYY:n edunvalvontasektorin kesken.

 

Torstai 26.9

Torstai
Torstain kuva on otettu vasta illalla. Itse päivään ehti kuulua tapaaminen Espoon kaupungin projektijohtajan kanssa, tapaaminen Aallon vararehtorin kanssa sekä AYY:n koposektorin yhteinen tapaaminen KyKy-suunnittelijan kanssa. Kokosimme yhteen työkaluja, joilla opintoja Aallossa voidaan sujuvoittaa. Toimistolta suuntasin suoraan oman kummiyhdistykseni Prosessiteekkareiden fuksisitseille, joista kuva on otettu.

 

Perjantai 27.9

Perjantai
Perjantain kuva on otettu hallituksen yhteisestä aamukoulusta. Aamukouluja pidetään joka viikko keskiviikkoisin ja perjantaisin, ja ne muodostavatkin hallitustyöskentelyn ytimen. Suuntasimme aamukoulusta suoraan Campus2015 -kilpailun voittajan julkistamistilaisuuteen. Kilpailun voittajaksi julistettiin työ nimeltä Väre. Julkistamistilaisuuden jälkeen oli myös hyvä hetki jutella kampustoimijoiden kanssa, ja pääsinkin keskustelemaan kampuksen tulevaisuudesta yhdessä kaupunginjohtajan, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan ja Helsingin Sanomien toimittajan kanssa. Viikko oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja saimme paljon aikaan – viikonlopun viettoon saattoi siis lähteä hyvin mielin. Varsinkin, kun sunnuntain kruunasi onnistunut jäynääminen :).

Terkuin,
Ilmi Salminen
AYY:n hallituksen jäsen
koulutuspolitiikka ja kampusasiat

Aaltolaisen erinomainen elämä: unelmia vuodesta 2020

Friday, September 20th, 2013

Olipa kerran Aalto-yliopiston opiskelija. Kutsukaamme häntä Benjaminiksi. Benjamin on juuri saapunut Helsinki-Vantaan lentokentälle vietettyään kesälomaansa kotonaan Kiinassa, onhan hän kansainvälinen tutkinto-opiskelija. Lentokentällä Benjamin hyppää metroon ja suuntaa kohti kampusta. Ajatuksiinsa vaipuneena hän suunnittelee mielessään pikaista ostosreissuaan kampuksen China Marketiin. Suunnittelut kuitenkin keskeytyvät, kun hän havahtuu metron kuulutukseen: ”Aalto-yliopisto, Aalto Universitetet, Aalto University”.

Metrosta poistuessaan Benjamin huokaa tyytyväisenä syvään. Otaniemen kampusalue on ottanut huimia askeleita eteenpäin viime vuosien aikana. Benjamin suuntaa kulkuna asemalta Alvarin aukion halki Ketoa, ylioppilaskunnan Otakaari 11:ssä sijaitsevaa keskustoimistoa kohti. Jetlagistä huolimatta Benjamin haluaa tulla nopeasti tervehtimään vapaaehtoistoiminnan kautta saamiaan ystäviä, joiden nassuja reissussa on tullut jo ikävä. Benjamin vilkaisee nopeasti keskustoimiston videoseinästä, mitä tänään tapahtuu. Vierellä toisella screenillä rullaa koko Aalto-yhteisön twitter-keskustelu. Pystypäätteeltä Benjamin varaa itselleen lähiopetusajan pääaineproffalta sekä tenttiaikoja tenttiakvaariosta: näin ne opinnotkin etenevät! Vuosikymmenen alkuvuosista on edistytty valtavasti: Benjaminin alumnimentori on kertonut, kuinka muistiinpanoja tehtiin paperille, pääosa opetuksesta oli huonolaatuisia massaluentoja ja kurssien läpäiseminen oli pääsääntöisesti mahdollista vain muutamia kertoja vuodessa järjestettävillä tenteillä. Onneksi opiskelijat yhdessä yliopiston kanssa keikauttivat opetuksen järjestelyt päälaelleen. Kuinka kukaan onnistui ennen sitä edes valmistumaan?

Benjamin juo kahvia, paljon kahvia. Suurin osa keskustoimistosta on lähtenyt jo fuksien vastaanottotilaisuuteen, mutta taukotilasta löytyy TOKYOn ja KY:n puheenjohtajat, joiden kanssa Benjamin tempautuu pelaamaan räsypokkaa. (Koska miksipä ei?)

Nopean vaatetilanteen korjaamisen jälkeen pitää kiirehtiä: fuksien yhteinen vastaanottotilaisuus pidetään Oppimiskeskuksen, entisen kirjaston, ensimmäisessä kellarikerroksessa, ”ruoskateknoluolassa”. Korkeakoulujen henkilökunnan vetämät työpajat lukuvuoden yhteisistä tapahtumista ja opetuksen järjestelyistä ovat juuri loppuneet. Benjamin huomaa yliopiston rehtorin olevan mukana tilaisuudessa laskemassa liukumäkeä uusien opiskelijoiden kanssa. Nauru raikaa ja Benjamin ottaa kuvan rehtorin laskutyylistä ja jakaa sen instagramiin. Muutenkin ylioppilaskunnan tapahtumissa on aihetta juhlaan: vapaaehtoisia eri tahoilta on valtavasti mukana järjestämässä tapahtumia, ja vapaaehtoistyö on kasvanut ja saavuttanut muodon, joka on yhdistänyt kolmen aiemman ylioppilaskunnan kulttuuriperinnön yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Benjamin suuntaa fuksipartyistä kotiinsa kampukselle. Väsymyksestä huolimatta uni ei meinaa tulla. Ajatukset pyörivät kunnianhimoisessa projektissa: loppuvuonna on tulossa ylioppilaskunnan ensimmäinen sähköinen yleinen kokous, jossa harjoitellaan e-demokratiaa. Huomenna voisi pyytää pari kaveria teelle juttelemaan projektin toteutuksesta. Melkein kaikki Benjaminin opiskelukaverit asuvat Otaniemessä, mikä on tehnyt paitsi ylioppilaskunnasta, myös Aalto-yhteisöstä tiiviin yhteisön, johon kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Aallosta on kasvanut enemmän kuin osiensa summa.

Ja niin Aalto-yliopiston opiskelija nukahti onnellisena, unelmoiden kirkkaasta tulevaisuudesta.

 

Teksti on kirjoitettu AYY:n hallituksen, työntekijöiden ja vapaaehtoisten toiminnansuunnittelumökillä syntyneistä ajatuksista 19.-20.9.2013.

Asiantuntija Hannu Jaakkola lukee suunnittelumökin väelle tarinaa unelmien ylioppilaskunnasta 2020